Charming Misty Meets Her Match

Perustiedot

Kutsumanimi	Misty	Kasvattaja	Kennel Charming
Rotu, sukupuoli	Suomenpystykorva, narttu	Omistaja	Sonja & Oliver Lovell
Väri, säkäkorkeus	Punainen, 45 cm	Rekisterinumero	VTR-21766
Syntynyt	14.09.2020, Suomi	Ikääntyminen	6 kk = 1 vuosi

Kyllähän jokaisessa tallissa täytyy olla kunnollinen tallikoira! Olimme puhuneet aiheesta mieheni kanssa jo pitkään, ja hän oli ehdottomasti samaa mieltä. Molempia tosin huoletti, että kuka kumma sen kouluttaa oikeasti tavoille niin, että se ei räksyttäisi jokaiselle pihaan saapuvalle tai jäisi hevosten jalkoihin. Olin aika varma, että koiran kouluttaminen on paljon helpompaa kuin hevosen kouluttaminen, mutta silti hieman epäilytti. Ihan eri tavallahan ne käyttäytyivät kuin hevoset, eikä meidän perheessä ollut koskaan ollut koiria. Isällä oli nykyään kaksikin, mutta en mä niitä ollut montaa kertaa nähnyt. Noh, Oliver päätti olla rohkea ja yllätti mut koiranpennulla 2020 syksyllä syntymäpäivälahjana. Misty oli niin hurjan söpö, että meinasin lelliä sen aivan täysin piloille, mutta taivaan kiitos työntekijämme Martin otti pennun kontolleen ja opetti sen tavoille.

Misty oli pentuna todella leikkisä ja villi pentu, mutta aikuistumisen ja hyvän tapakasvatuksen myötä se on oppinut aivan hurjan hienosti tavoille. Se on aina ollut älykäs tyttö, ja loppupeleissä Mistyn kouluttaminen oli hyvin helppoa. Se on iloinen ja tottelevainen luonne, joka tekee mielellään tuttavuutta kaikkien kanssa, mutta tietää rajansa. Misty ei ikinä hypi vieraita vasten, vaan ottaa rapsutukset vastaan rauhallisesti häntäänsä heilutellen ihan maan tasalta. Jos sen käskee sivummalle, se poistuu tottelevaisesti eikä jää jalkoihin pyörimään. Misty on pääosin seurallinen, mutta myös hyvin itsenäinen, ja keskittyy mielellään omiin puuhinsa - oli se sitten päiväunet toimistossa, tallialueen kiertäminen tai valmennustunnin valvominen.

Misty on pidetty pienestä pitäen hevosten keskellä, joten se osaa liikkua tallialueella turvallisesti. Tyttö tietää, ettei sähkölankoja pidä mennä koskemaan, ja se osaa myös pitää useamman metrin turvavälin hevosten jalkoihin. Misty ei ikinä hauku tai ärhentele hevosille, ei vaikka ne riehuisivat ja hyppisivät. Maastoon nartun voi ottaa huoletta mukaan. Se jolkuttelee vapaana omia menojaan näköetäisyyden päässä ja tulee heti luokse kutsuttaessa. Mistyn voi ottaa mukaan myös kaupungille, sillä se seuraa käskyttäjäänsä vaikka vapaana, eikä reagoi autoihin, muihin koiriin tai ihmisiin. Omaa ydinperhettään narttu tottelee kaikissa tilanteissa, mutta vieraammat ihmiset saavat hyvän aikaa rakentaa auktoriteettiaan, ennen kuin Misty alkaa tottelemaan. Se ei siis luota vieraisiin ihmisiin täysin, eikä ota heiltä vastaan kuin rapsutuksia.

Koska tallialueella on melkein jatkuvasti liikennettä ja paikalla ramppaa myös paljon vieraita ihmisiä, autoja ja hevosia, Misty on oppinut sen, ettei kaikista tulijoista ja menijöistä pidä haukkumalla ilmoittaa. Ihmisten ollessa hereillä Misty on hyvin hiljainen ja rauhallinen. Se menee omia menojaan tiluksilla, seurailee usein tilusten isäntäperheen jalan jäljissä ja käy välillä omalla paikallaan tallin toimistossa lepäilemässä. Mistyn oma pesä on virallisesti päätallissa. Asuinkartanoon se saa tulla kyllä sisälle, mutta narttu viihtyy hyvin tallin puolella ja valvoo sieltä käsin tiluksia öisin. Tallialue on kattavasti valvottu kameroin, minkä lisäksi varustehuoneissa on varashälyttimet. Tallit eivät kuitenkaan ole öisin lukossa, jotta esimerkiksi tulipalon sattuessa hevosten pelastaminen kävisi nopeasti. Misty valvoo pitkälti öisin ja kiertelee tallialueella. Päivisin hyvin hiljainen koira hälyttää todella kovaäänisesti, jos joku saapuu autolla tai jalan keskellä yötä pihaan. Älykäs narttu tietää, milloin ihmiset ovat valveilla ja tietoisia tulijasta, ja milloin pitää asiasta ilmoittaa.

Sukutaulu

i. Alsatian's Jeremias spk, 51 cm, punainen	ii. Kiviloukon Älä Koske evm	iii. Irtipäästämätön Elämä evm
		iie. Kiviloukon Lajissaan Ainoa evm
	ie. Olisin Kuvitellut Muuta evm	iei. Serinon Mikael Suuri evm
		iee. Vartuitko Sittenkään evm
e. Vadelmapilvi spk, 43 cm, kulta	ei. Karhunpoika evm	eii. Karhuntassu evm
		eie. Mintunlehti evm
	ee. Vadelmatikkari evm	eei. Lakritsipurnukka evm
		eee. Vadelmalimu evm

Päiväkirja

05.11.2020, kirjoittanut omistaja: Misty saapuu taloon!

Mähän menin tosiaan lokakuussa täyttämään kakskytyheksän vuotta. Sehän tietenkin tarkotti sitä, että vuonna 2021 pitäis tykittää jotkin jumalattomat kolkytveepippalot - tai siis näin ainakin kaikki tallityöntekijät ja ystävät vaativat kovaan ääneen. Kyllähän mä juhlia tykkään, ei siinä. Silti ajatuskin siitä, että mä olin ihan just kolkyt, sai niskavillat nousemaan pystyyn. Vastahan mä täytin kaheksantoista ja lähdin Ruottiin aikeena tulla joksikin. Noh, kai musta jotain oli tullut, mutta ahdisti suunnattomasti ihmetellessä, miten nopeasti kaikki oli tapahtunut. Kohta sitä sitten ollaankin jo toinen jalka haudassa vissiin. Oliver oli onnellisesti ohittanut kolmenkympin rajapyykin jo viime vuoden elokuussa, joten se jaksoi kyllä iloisesti toitottaa, että elämä muuttuu vaan paremmaksi.

Itse synttärit meni ohi ilman mitään kummempaa showta. Oliver herätti mut tuomalla kynttilöitä, ruusuja ja kakkua sänkyyn - eikä me kyllä syömisen jälkeen noustu moneen tuntiin, kun oli vähän muita hommia. Meidät oli vapautettu tallitöiden teosta päivän kunniaks, ja me raahauduttiin sitten illalla maastoon Bonniella ja tyttärellään Bellellä - paineltiin menemään täyttä vauhtia pitkin kyliä ja kunnaita valkosten jenkkien kyydissä. En mä mitään lahjoja kaivannut, en ikinä ollut kaivannut, mutta tokihan mielenkiinto heräsi, kun Oliver vihjaili iloisena, että lahja oli kyllä saapumassa hieman viiveellä. Kuinka pitkä viive, sitä ukko ei viitsinyt kertoa, ja olin jo unohtanut koko lahjan, kun se lopulta saapui.

Marraskuun viidennen päivän aamuna Oliver tosiaan marssi makkariin hymy naamalla ja käski laittamaan silmät kiinni. Tein työtä käskettyä ja jäin sängylle istumaan silmät ummessa, odottaen ihmeissäni. Kuuntelin ukon askeleita rappusissa, ja muutaman minuutin Oliver palasi takaisin huoneeseen, hokien: "Pidä silmät kiinni!". "Joojoo, tuli kerrasta selväksi", murahdin, ja sitten tunsin sängyn painuvan miehen istuessa viereen. "Saa avata", Oliver sanoi. Mä en melkeen heti ees uskaltanut, ja sitku mä lopulta uskalsin, niin mä menin ihan lukkoon.

"Mitä saatanaa koira", oli ainoa, mitä mä sain suustani ulos tuijottaessani Oliverin sylissä nököttävää punaista karvapalloa, johon oli liimattu kaksi mustaa nappia silmiksi. Tunnistin pennun heti suomenpystykorvaksi, ja hetken kuluttua rääpäle kömpikin jo mun syliin ja kurkotti nuolemaan mun poskea. "Mitä helvettiä... koira... mitä me tällä... ei hitto... onpa söpö", mä mumisin pentua silittäessäni. Oliver virnuili vieressä kuin Hangon keksi - se tuns mut kyllä ja ties, että kiroilu on mun tapa ilmaista suurta rakkautta ja innostusta silloin, kun sanat ei vaan riitä. "Meillähän oli silloin puhetta, että tallikoira vois olla hyvä idea. Aattelin sitten, että pitäähän sen olla ehta suomalainen, joten soittelin kasvattajia läpi. Löyty aivan täydelline pentua, joten tässä tää nyt ois", Oliver selitti, mutta mulla meni puolet ohi. Mä olin vaan aivan pikkuisen lumoissa.

"Nimi?" kysyin lopulta, kun heräsin siihen todellisuuteen, ettei pennun nimi ehkä ole 'söpö' tai 'rääpäle'. "Charming Misty Meets Her Match", Oliver luetteli pitkän rekisterinimen, ja mä en meinannut eka edes uskoa. "Niin kuin se Pokemon-jakso?" kysyin kulmat koholla. "Just se, siks se oliki täydellinen pentua. Pokemon-teemalla nimetty", Oliver kertoi edelleen virnuillen kuin pikkupoika. Mehän tosiaan katotaan aina Pokemoneja sillon ku ei osata päättää mitään muutakaan sarjaa - pariin ekaan kauteen ei kyllästy ikinä. "Eli Misty siis", totesin rääpäleen turkkia vasten, ja jotenkin tuntui oudosti, että se omaksui nimen heti.