Pirunkorven Tuohikettu

ii. Rautian elämä ei alkanut helpolla mahdollisella tavalla, kun kylmänä maaliskuisena aamuna maailmaan putkahtanut varsa syntyi kuukauden etuajassa, pienenä ja heiveröisenä. Siinä kohtaa ei omistajan päässä paljoa pyörinyt, ensimmäiset viikot menivät varsaa hoitaessa, lääkitessä ja klinikalla ravatessa milloin minkäkin infektion vuoksi, joita keskosvarsa oli altis saamaan, ja saikin muiden edestä. Punarautiasta oria kutsuttiin yksinkertaisesti Rautiaksi, josta talonisäntä aina muisti kyllä muistuttaa orin ollessa vanhempi, etteikö sille jotakin järkevää nimeä ristittäisi vielä. 155-senttinen ori kasvoi ja vahvistui, ja pysyi Rautiana kirjoissa ja kansissakin. Puolivuotiaana ori sairasti keuhkokuumeen, joka oli viedä hengen ja ori vietti viisi vuorokautta Ypäjällä tehohoidossa. Hoidosta maksetut tunnit kuitenkin olivat kirjaimellisesti hintansa arvioisia, sillä ori toipui entiselleen viikossa ja pääsi takaisin laitumelle kaverien joukkoon, vaikkakin joutui alkuun viettämään vielä yöt sisällä emän kanssa. Rautian imetystä jatkettiin emän kanssa vielä kymmenkuiseksi infektioiden vuoksi ja kun koitti vieroituksen aika, ei rohkea pikkuori oikeastaan edes huomannut mamman katoamista, kun neljä leikkikaveria veivät huomion. Hyvätapainen ja kiltti nuori opetettiin ajolle ja emän kavionjälkiä seuraten se kilpaili pääasiassa valjakkoajossa sijoittuen vaativissakin luokissa lopulta. Hyväsukuinen ori oli kisatulostensakin ansiosta kysytty siitoksessa ja sen neljästäkymmenestä varsasta yhtä lukuunottamatta ovat muut olleet käyttöhevosia ja kilpailleet niin ratsastuksen lajeissa kuin valjakossakin sijoittuen.

iii. Kaivas oli hyväluonteinen ja helppo orii, joka kilpaili valjakkoajossa sekä helpoissa koululuokissa. Kaivaksen tasainen ja rauhallinen olemus veti tamman omistajia puoleensa ja se oli suosittu nuoresta pitäen hyvän suvun turvin, vaikka kisatuloksia ei vielä ollutkaan. Rautias ori oli herkkä ratsu, joka tiesi oman arvonsa ja saattoi olla haasteellinen uusia ratsastajia kohtaan, muttei kuitenkaan tehnyt mitään tyhmää koskaan. 159-senttinen ori periytti jälkeläisilleen hyvät lähtökohdat kouluratsuiksi tai valjakkoajoon ja kolmestatoista varsasta kolme on myös rakenteensa puolesta kantakirjattuja kakkospalkinnolle, kuten ori itsekin. Kaikki varsat ovat kilpailleet ainakin jonkun verran elämänsä aikana. Kaivas kuoli omalla laitumellaan salamaniskuun 18-vuotiaana.

iie. Tuohivilla oli komea hopeanruunikko pientamma (140cm), joka kilpaili erittäin hyvin tuloksin kouluratsuna pärjäten myöskin näyttelyurallaan hyvin. Ei se monia näyttelyjä ehtinyt käydä läpi, kun oli jo muotovalioon sertit kerättynä. Tuohi kantakirjattiin II palkinnolle ratsusuunnalle ja se siirtyi kilpailemisen lopetettuaan siitoskäyttöön, josta tammalle jäi jälkeläisiä kuusi, näistä yksi kantakirjattu. Jälkeläiset perivät Tuohen hyvistä ominaisuuksista askeleet ja kevyen rakenteen, joka oli kuin tehty myös esteille, joita osa kilpaili koulun lisäksi. Tuohen suvusta löytyy myös valjakkohevosia, jonka vuoksi osa varsoista päätyi kilpailemaan kolmea tai neljää lajia, mikäli niillä riitti rahkeita myös kenttäratsastukseen. Koulutustasoltaan tamma oli huippuluokkaa ja nopeaoppinen, mutta suomenhevosten sääntöjen vuoksi pääsi kilpailemaan vain vaativa B - tasolla.

ie. Hyvälempi oli kaunisrunkoinen pienehkö (150cm) tamma, joka peri voikon värin emältään. Lempi oli tuttu näky näyttelyissä ja erittäin mukavaluonteinen tamma hyvällä työmotivaatiolla varustettuna. Lempi kilpaili ratsastuslajien lisäksi myös näyttelyissä showluokissa sijoittuen usein pääkehään. Siitokseen tamma siirtyi jo nuorella iällä, jonka vuoksi se ei ihan hirveän laajaa kilpauraa ennättänyt tehdä, mutta sijoittui kyllä parinkymmenen sijoituksen verran sekä esteillä että koulussa 80cm luokissa. Tammalle jäi pitkän siitosuran ansiosta peräti yksitoista varsaa, jotka perivät emänsä kokoa ja ulkonäköä, itse asiassa ellen väärin muista ovat kaikki jälkeläiset voikkoja. Orijälkeläiset olivat luonteeltaan hieman kipakempia, mikä hieman rajasi niiden astutushalukkuutta.

iei. Kauro oli erittäin paljon rakenteeltaan ainoan jälkeläisensä kaltainen, vaikka olikin väriltään rautias. 153-senttinen ori omasi temperamenttisen luonnon ja eteni tarmokkaasti urallaan valjakkohevosena oppien nopeasti. Kauro kilpaili valjakkoajon lisäksi myös ratsastuslajeissa, mutta pärjäsi paremmin esteillä kuin koulussa, mikä oli yllättävää valjakkopainotuksen silmällä pitäen. Kauro oli varma suorittaja radalla, joka teki rohkeasti kaikissa lajeissa sen mitä pyydettiin, eikä arkaillut rohkeitakaan valintoja valjakkomaratonilla ja esteradalla. Koulupuolella orin valttikortti oli hyvä kokoamisaste, jonka ansiosta se teki vaativassa luokassa hyvää tulosta ruusukejahdissa. Pitkän ja monipuolisen kilpailu-uran ja hieman tuntemattomamman sukunsa vuoksi Kaurolta ei jäänyt kuin yksi jälkeläinen, joka tuntui kuitenkin perineen oriin kaikki hyvät ominaisuudet.

iee. Heilikki oli menestyneen suvun vesa, jonka hieno kultainen voikko karvapeite herätti ihastusta niin näyttelyissä kuin kilpakentilläkin. Kivan luonteen tuoman pikantin sävyn lisäksi ei liene ihme, että Heilikin varsat menivät kuin kuumille kiville. Valjakkopainotteisesta suvusta tuleva tamma kun periytti oman painotuksensa lisäksi vahvaliikkeisiä ja esiintymishaluisia jälkeläisiä, jotka kilpailivat koulussakin. 146 senttimetrin kokoon jäänyt pientamma sai kisauran ohessa välivuosina seitsemän voikkoa varsaa, jotka yhtä lukuunottamatta ovat jääneet pienhevosen mittoihin. Hyvärakenteinen tamma toimi ratsuna myös jonkun verran, vaikka kilpailemisessa pääpainona olikin valjakkoajo. Ratsastuslajeissa se ei kuitenkaan koskaan kisannut.

© Isän puoli Jannica