Zahara Rewa

✝ 6. MARRASKUUTA 2025 ✝

KTK-II Syyskuu 2025 : 70 p.

KRJ-I Lokakuu 2025 : 100,5 p.

FLA1 Marraskuu 2025 : 61 p.

Perustiedot

Kutsumanimi	Zara	Kasvattaja	Breawa VRL-05564
Rotu, sukupuoli	Friisiläishevonen, tamma	Omistaja	Sonja Lovell VRL-11911
Väri, säkäkorkeus	Musta, 162 cm	Rekisterinumero	VH16-040-0068
Syntynyt, ikä	27.06.2015, Suomi Täyttänyt 8 vuotta 27.11.2015	Koulutus	Koulupainotteinen ko. Vaativa A, porrastetut vt. 7/6

Se on ihan yleisesti tunnettu totuus, että minä inhoan kyttääviä ja säpsyviä hevosia. No ehkä inho on turhan voimakas termi - en minä inhoa yhtäkään hevosta tässä maailmassa. En vain yksinkertaisesti tule toimeen jatkuvalla syötöllä maailmanloppua ennakoivien konien kanssa. En saa niitä rentoutumaan, ja oma malttini loppuu aivan liian lyhyeen. Siedän suoranaista riehumista ja rumaa käytöstäkin paljon paremmin kuin puskiin tuijottelua ja jähmettymistä. Siksi en todellakaan ajatellut ostaa Zaharaa, kun näimme sen muiden tammojen joukossa käydessämme katsomassa myytäviä friisiläisiä Hankalan linnalla mieheni Oliverin kanssa. Reissu oli muutenkin hyvin erikoislaatuinen, sillä paikan hevoset olivat koulutettuja historiallisiin ratsastuslajeihin - mitähän ihmettä me tekisimme turnajaishevosilla? Moni myytävistä oli kuitenkin puhtaasti koulusukuinen, joten mielenkiinnolla lähdimme matkaan, toivoen löytävämme ostettavaa. Mutta takaisin Zaharaan. Se tosiaan karttoi minua kuin ruttoa, kun yritin mennä tarhassa sen luo. Uusi syystakkini piti hiljaista, suhahtelevaa ääntä liikuttaessani käsiäni, ja tämä oli ilmeisesti Zaharalle aivan liikaa - se tuijotteli minua sieraimet lautasina ja valkuaiset vilkkuen. Noh, varttia myöhemmin Oliver oli aivan tamman lumoissa ja toisinpäin - pieni pelkuri oli onnellisena mieheni kainalossa. Sanomattakin selvää, että tamma lähti kanssamme Britteihin, vaikka yritin esittää useamman vastalauseen.

Zara on mukavaluontoinen tamma, joka tosin osaa välillä olla myös hieman säikky. Ihmisiin Zara suhtautuu luonnostaan kunnioituksella ja nöyryydellä, se ei ole koskaan edes yrittänyt testailla ketään, mutta oman haasteensa Zaran hoitamiseen tuo kuitenkin tamman ajoittainen arkuus. Zaraa onkin siis muistettava käsitellä aina mitä suurimmalla kärsivällisyydellä ja ystävällisyydellä. Tamma on huomattavasti rauhallisempi sellaisen ihmisen seurassa, joka on itsekin rauhallinen ja tyyni. Isokokoinen tamma ei satuttaisi kärpästäkään tahallaan, mutta se saattaa joskus säpsyessään tönäistä hoitajaansa kääntyessään nopeasti tai talloa varpaille. Tästä syystä Zara kaipaakin myös kokeneen hoitajan, joka osaa tarvittaessa myös varoa, mutta ei kuitenkaan itse pahenna Zaran säikkymistä omalla hermoilevalla käytöksellään.

Zara on aina ollut vähän säpsy, lajitovereidenkin seurassa se hakee selkeästi turvaa laumasta, eikä Zara viihdykään yksin. Hoitajan mukaan se kuitenkin lähtee nätisti laitumelta eikä taluttaessakaan ole muita ongelmia kuin se, että Zara saattaa joskus säpsyä yllättäviä ääniä tai outoja asioita. Zaralla on usein taipumus singahtaa muutama askel eteenpäin silloin, kun se säikähtää jotain takanaan tai sivuillaan, tai mikäli jännittävä kohde on edessäpäin, Zara usein pysähtyy paikoilleen. Tällöin hoitajan on kuitenkin vain pysyttävä rauhallisena ja osattava rauhoitella myös Zaraa niin, että tilanteesta päästään rauhassa eteenpäin. Kilttihän Zara on kuin mikä, ei se tahallaan hoitajaansa töni tai kisko. Karsinan turvassa Zara onkin jo todella ihana hoitaa, se rakastaa rapsutteluja ja usein oikein odottaa hoitajaansa luokseen.

Ratsuna Zara on rauhallisimmillaan kotikentällään, se kuuntelee hyvin ratsastajaansa ja vastaa apuihin herkästi. Sillä on nätit liikkeet ja hyvät askellajit sekä luontaista halua miellyttää ratsastajaansa. Koulutreenit ovatkin aina mukavaa puuhaa, sillä tamma ei turhasta kiukkua, ja se malttaa puurtaa ahkerasti tunnista toiseen. Maastoon Zaran kanssa kannattaa lähteä vain silloin, kun tamman tuntee hyvin jo entuudestaan ja osaa jo hieman ennakoida, missä tilanteissa Zara mahdollisesti säikkyy. Itse ei tietenkään saa jännittää satulassa yhtään, mutta Zara on osattava pitää rauhallisena myös satulasta käsin niin, että eteneminen sujuu ilman turhia kommelluksia tai vaaratilanteita. Myös kisakentillä Zara jännittää aika paljon, jolloin ratsastaja ja hänen taitonsa tamman rauhallisena pitämisessä ovatkin oikeassa tulikokeessa, sillä Zara loppujen lopuksi tekee aina juuri niinkuin ratsastajakin. Jos ratsastaja on kuin viilipytty, nielee Zarakin jännityksensä ja tekee parhaansa, mutta toisaalta yksikin epävarmuuden hetki riittää siihen, että Zarakin alkaa säikkymään.

Luonnekuvaus © R.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Willem R. fri, 168 cm, m, DE	ii. Valentin R. fri, 168 cm, m, DE	iii. Valentijn KTK-II
		iie. Trinessa KTK-II
	ie. Veerke R. fri, 160 cm, m, DE KTK-II	iei. Remus KTK-II
		iee. Thyrza
e. Zafina v.d. Duren fri, 163 cm, m, FI KRJ-II, FLA3	ei. Duren Aarren fri, 165 cm, m, NL VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, VVJ-II	eii. Thomasje VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, VVJ-I, FLA2
		eie. Dur Jagen VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-I, VVJ-I
	ee. Zabetta Rewa fri, 163 cm, m, FI VIR MVA Ch, KTK-III, KRJ-III, VVJ-III	eei. Little Apollo
		eee. Elizabetta van Oroharld

Syntynyt	Varsa	Isä
14.02.2023, Iso-Britannia	fri-t. Catharina van Cloud	Cannicus v. Duren
18.10.2023, Iso-Britannia	fri-t. Tiana van Cloud KTK-II, FV2	Thiadmar v. Duren

Kilpailukalenteri

 

Päiväkirja

16.09.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Zara oli ehtinyt asua meillä nyt muutaman kuukauden. Sillä ei oltu varsinaisesti ratsastettu vielä kertaakaan kunnolla, koska pitkä muuttomatka oli ollut herkälle tammalle suuri sokki. Raasulla oli mennyt vatsa ihan sekaisin ja oli päästy syöttämään Psyllium-kuuria toisensa perään, ja kerran se oli ehtinyt jo teloa jalkansakin auki, kun se säikähti pihamaalla ja pääsi irti. Nyt tamma oli kuitenkin alkanut osoittaa pieniä rauhoittumisen merkkejä, haava oli arpeutunut ja vatsakin toimi suunnilleen normaalisti, niin johan se oli aika palata ratsun töihin myös. Oliver oli onneksi käyttänyt aivan tuhottomasti aikaa Zaran kanssa oleiluun. Tammaa oli käsitelty, harjailtu ja rapsuteltu, sille oli lässytetty loputtomasti ja kaikkia uuden kodin nurkkia oli käyty ihmettelemässä herkkujen kera. Oli siis syytäkin alkaa pikkuhiljaa sopeutua, ajattelin.

Joudun kyllä myötämään oman heikkouteni herkkien hevosten kanssa, mutta kyllä nyt halusin edes kerran elämässäni kokeilla Zarallakin ratsastaa, onhan se kuitenkin myös minun hevoseni. Jos koko hommasta ei tulisi mitään, voisi Zarasta tulla jonkun muun vakioratsu. Tai kenties se voisi keskittyä vain siitostamman elämään. Mutta kokeillaan nyt tämä ratsastuskortti vielä.

Zara vilkuili minua valkuaiset vilkkuen, kun asettelin koulusatulaa sen selkään. Se seisoi kuitenkin kiltisti paikallaan ja otti herkun taskustani vastaan. Matka kentälle tapahtui jännittynein hiirulaisen askelin, eikä askeleen laatu juurikaan muuttunut, kun laskin takamukseni muutaman talutetun kierroksen jälkeen satulaan. Syksyinen tuuli puhalteli puissa ja alkukäyntien aikana Zara ehti säikähtää muun muassa lintua, takkia ja oksaa. Ajattelin jo, että ei tästä tule mitään, mutta lähdin kuitenkin pikkuhiljaa keräämään ohjia käteeni ja aloin pyytää Zaralta yksinkertaisia tehtäviä: ympyröitä, pysähdyksiä, loivia väistöjä.

Kolme varttia myöhemmin olin korviani myöten rakastunut. Zaran ratsastettavuus ja yritteliäisyys olivat lyöneet minut aivan ällikällä, vaikka aina välillä nähtiinkin mörköjä nurkissa. Pieneksi tammaksi Zara liikkui älyttömän isosti. Ja miten onnelliselta myös Zara vaikutti, kun se oli saanut tehdä töitä! Kauhukuvat olivat kaikonneet tamman mielestä, vaikka se olikin loppuun asti valpas ja niin sanotusti lähtövalmiina. Kyllä tästä sittenkin hyvä tulee.