Kun näin pienhevoskokoisen Murahdin jalostusilmoituksen olin aivan myyty pelkän kuvan perusteella; tumma ori, pitkä harja, siniset silmät ja leveä läsi. Oriin kotitallille Mutukoskelle ei ollut laittoman pitkä matka, joten kinusin veljeni mukaan ja lähdimme hetken huumassa tapaamaan Melise Paijonmaan omistamaa oria. Manu-lempinimellä tunnettu ori oli vielä melko nuori eikä näin ollen ollut ehtinyt hankkia pitkää liutaa meriittejä ratsuna, mutta sepä ei paljon heppatädin mieltä paina, kun vaaleanpunaiset varsan kuvat vilisevät jo silmissä. Manu oli juuri niin ihana ja komea ja hieno ja kiva kuin olin toivonutkin, että kehtasin Meliselle esitellä oman rakkaan Pätkäni sillä ajatuksella, että joskos tästä vielä yhden varsan tähän maailmaan pullauttaisi. Melise oli myötämielinen (toki raha vaihtoi omistajaa) ja Pätkän vuoden viimeisen kiiman kolkutellessa ovella kävimme tuumasta toimeen. Pätkä kärrättiin kyläilemään jo seuraavalla viikolla, ja onnekseni Pätkä rakastui Manuun yhtä paljon kuin minä itse. Hedelmällisyyden jumalat olivat myös myötämielisiä (raha ei vaihtanut omistajaa) ja Pätkä tiinehtyi kertaheitolla, ja minä sain jäädä jälleen odottamaan uutta täydellistä suomalaista hevoslasta tähän maailmaan. Yhdistelmästä syntyi lopulta hieman ennen joulua maailman upein Muskottipähkinä.
Päiväkirjamerkintä, 16. joulukuuta 2024, kirjoittanut Sofia Kultasaari
Joulu saapui tänä vuonna etuajassa mustanruunikon, herasilmäisen suomenhevosorin muodossa. Pätkä oli jo niin raskaan sarjan ammattilainen varsojen tekemisessä, että saimme tallilaisten kanssa vain hiljaisuudessa istua ja katsoa vierestä, kun kaikkien yhteinen joululahja luiskahti olkipatjalle ja otti pian sen jälkeen huterat ensiaskeleensa. Olin päättänyt nimen jo hyvissä ajoin etukäteen - oli ollut helppoa keksiä jotain M-kirjaimella alkavaa pähkinäteemaista. Muskottipähkinä tulisi jäämään Kultasaareen ihan omaksi aarteekseni, se oli myös päätetty aikaa sitten. Oma suomalainen jalostusori oli aina kuulunut haavelistalleni, ja siinä se nyt hoiperteli pienenä ja uhmakkaana.
"Muskottipähkinä... Tuleeko kutsumanimeksi pelkkä Muskotti?" Konsta kysyi karsinan ovelta, kun keskityin rapsuttelemaan orivarsan hännän tyveä. Tovin tapailin nimiä mielessäni. En ollut pitkien kutsumanimien ystävä, kyllä sen pitäisi kaksitavuinen olla. "Muskotti... Musko... Mussu. Musu? Joo ei, kyllä siitä tulee Mussu", totesin hetken kuluttua? "Mussu? Sun tulevasta jalostusorista tulee MUSSU?" Konsta kysyi silmiään pyöritellen ja poistui äimistyneenä mutisten satulahuoneen suuntaan. Käännyin takaisin varsan ja Pätkän puoleen. "Sehän on erinomainen nimi mamman mussukalle. Vai mitä sanot, Pätkä?" kysyin ja taputin tammani kaulaa.
00.00.0000