Elderberry

Elderberryn sukua kun miettii, niin kaikki kulminoituu tietenkin emälinjaan, vaikka tokihan suvun isäoriitkin on valittu huolella ja harkiten, ainakin osittain. Koko tarina alkaa punarautiaasta Strawberrysta, B-sektiota edustavasta piskuisesta welshistä, jonka Jessica Smith sai teininä omakseen. Kiltti mutta kujeileva, erityisesti karkaamisen jalon taidon opetellut tamma näyttikin ihan mansikalta. Sen omassa suvussa ei ollut juuri ruohonleikkureita kummempia rotuponeja, koska Jessican vanhemmat eivät ymmärrettävästi halunneet ostaa teini-ikäiselle lapselleen mitään kovin kallista eläintä. Jessica sitten touhusi Strawberryn kanssa mitä milloinkin lystäsi, aina uintireissuista vaelluksiin ja poniagilityyn.

Aikuisuuden kynnyksellä Jessican piti lähteä opiskelemaan suurempaan kaupunkiin. Vanhemmat väläyttelivät ponin myymistä, mutta koska Jessica oli juuri täyttänyt 18 vuotta ja sai päättää asioistaan ihan itse, hän astutti tammansa naapurin entisellä laukkahevosella, Blue Flamella. Tummanruunikko ori oli juossut kilpaa kuusivuotiaaksi asti ja sittemmin tehnyt uraa kenttähevosena, mutta jalkansa loukattuaan se oli siirtynyt maaseudulle pihakoristeeksi.

Kun varsa sitten lopulta syntyi ja sattui olemaan emäänsä tummempisävyinen rautias tamma, sen nimeksi tuli loogisesti Blueberry. Emä ja varsa saivat viettää useamman vuoden nummilla laiduntaen ihan kahdestaan, vaikka tokihan Jessica aina vapaalle ehtiessään kävi Blueberrya käsittelemässä, ettei siitä tulisi aivan villiponi. Jessican koulutaipaleen loputtua Blueberry ratsukoulutettiin hyvin viisaasti ihan maksullisen ammattilaisen toimesta. Molemmat ponit muuttivat erään ratsastuskoulun tiloihin ja alkoivat osa-aikaisesti tekemään tuntiponin töitä. Blueberrystä tuli lopulta aika taitava ja sen kanssa tuntilaiset pääsivät käymään niin este- kuin koulukilpailuissa, tuoden kotiin paljon ruusukkeita.

Tässä kohtaa ajatus Berries-linjasta oli syttynyt, ja Jessica halusi valita huolellisesti uuden orin linjan jatkoksi. Valinta kohdistui jälleen täysiveriseen, koska linjaan kaivattiin lisää kokoa ja temperamenttia. Heavenly Love oli jo alkujaan ratsusukuinen, ja Jessica ihastui oriin nähtyään sen esteratsastuskilpailuissa hyppäämässä voittoon päivän pääluokassa. Ruunikon orin molemmat vanhemmat, Heaven’s Touch ja Lovesick Fool, olivat tehneet vaikuttavan uran kenttähevosina, siirtyen sittemmin jalostuskäyttöön, eikä ollut syytä epäillä, etteikö Heavenly Love periyttäisi varsalle kaikkia näitä toivottuja ominaisuuksia.

Jessica yhdisti uuden varsan nimeen isäorin taivas-teemaa ja jatkoi Berries-linjaa Cloudberry tamman kanssa. Punaruunikko tamma kasvoi juuri haluttuun mittaan ja luonnekin sillä oli sopivan sähäkkä, olematta yhtään liian hankala. Jessica turvautui jälleen ammattilaisapuun ja lopulta Cloudberry nähtiin myös nuorten ponien laatuarvosteluissa ja mestaruuskilpailuissa. Erityisesti rataesteillä se kukoisti, vaikkei tamma maastoesteilläkään ujoksi heittäytynyt. Cloudberry oli myös ensimmäinen, jonka Jessica vei kantakirjaan, ja poni jäi vain muutaman pisteen päähän I-palkinnosta.

Kun oli jälleen aika valita uutta oria linjan jatkoksi, käänsi Jessica tällä kertaa katseensa kouluponien puoleen. Vaikka tammalinja oli pikkuhiljaa kehittynyt aina vain sporttisempaan suuntaan, olivat niiden lahjat selvästi keskittyneet nyt esteratojen puolelle. Kouluradoilla tuli miinusta vaatimattomasta kokoamiskyvystä ja kiirehtivistä lisäyksistä, joten oli tullut aika parantaa linjaa osaavammilla kouluoreilla. Ja mistäpä muualta löytäisi Britannian parhaita kouluponeja kuin koulumestaruuksista! Sieltä Jessica äkkäsi Elder Championin, ja valehtelisin jos väittäisin, ettei sitä valittu muiden joukosta vain päistärikön värin perusteella. Tokihan ori oli myös osaava, kilpailihan se vaativalla tasolla, mutta ei se päivän paras ollut. Elder Champion oli kuitenkin päässyt kantakirjaan I-palkinnolla, se oli hyväluontoinen, ja sen suvussa oli myös esteponeja, joten Jessica oli valintansa tehnyt.

Elder Championin isä Hero of War ei Britannian ponipiireissä paljoa esittelyjä kaipaa. Hevosen mittoihin venähtänyt welsh part bred ihastutti vuosikausia erityisesti kouluradoilla, menestyen vaativalla tasolla aivan loistavasti. Hero osasi myös hypätä täysin ongelmitta, olihan sen isä Warrior kilpaillut aikanaan 160-tasolla olympialaisissa asti, mutta orin omistaja viihtyi paremmin kouluaitojen sisällä. Musta ori oli kovasti kysytty jalostukseen, ja Hero ehtikin saada liki 50 jälkeläistä ennen eläköitymistä. Eläkettään se pääsi viettämään takaisin kasvattajansa luo, puhtaasti siitosponina toimineen emänsä Helgan kotitallille Skotlantiin, jossa panostettiin ratsastusvaellusten lisäksi isompien welshien kasvatukseen.

Elder Championin emäkään ei ollut mikään seinäruusu. Cinnamon Champion ihastutti erityisesti show-näyttelyissä ja pääsi kantakirjaan I-palkinnolla, saavuttaen useamman mestaruustittelin ja BIS-ruusukkeen puhtaasti ulkonäkönsä ansiosta. Herkullisen päistärikön värinsä ansiosta se oli kysytty jalostukseen, mutta omistaja valitsi orit ja varsojen ostajat tarkkaan, eikä Cinnamon saanut lopulta kuin viisi jälkeläistä. Varsojen teon ohella se oli erittäin kiltti ja luotettava opetusmestari omistajansa lapsille. Cinnamonin omat vanhemmat, päistärikkö ori Cinnamon King ja rautias tamma Championess, olivat yhtälailla kunnostautuneet erityisesti show-näyttelyissä sekä siitoskäytössä.

Cloudberryn ja Elder Championin ensimmäisenä syntynyt varsa oli ori ja väriltään ”vain” musta, joten Jessica päätti kerrankin myydä, saaden näin rahat uuteen astutusyritykseen. Black Cloud -nimen saanut poniori kasvoi hienoksi jalostusponiksi lopulta itsekin, joten yhdistelmä takuulla oli toimiva. Toinen kerta oli Jessican lottovoitto, sillä syntynyt varsa oli ruunikonpäistärikkö tamma, kukas muukaan kuin meidän Elderberry.