Hiivurin Huvimarssi

KTK-II Toukokuu 2021 : 71 p.

SV-I Lokakuu 2020 : 50,1 p.

KRJ-I Helmikuu 2025 : 100,75 p.

YLA2 Helmikuu 2025 : 92 p.

Perustiedot

Kutsumanimi	Mara	Maahantuoja	Hiivurin Suomenhevoset VRL-14704
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, ori	Omistaja	Sonja Lovell VRL-11911
Väri, säkäkorkeus	Rautias, 159 cm	Rekisterinumero	VH20-018-0600
Syntynyt, ikä	12.07.2020, Suomi Täyttänyt 8 vuotta 12.01.2021	Koulutus	Koulupainotteinen ko. Vaativa B, re. 100 cm

Kun sana siitä, että Hiivurin Suomenhevoset sulkee ovensa lopullisesti, saavutti minut merten toisella puolen Briteissä, olo tuntui alkuun lähinnä epäuskoiselta. Enna Reinivuo oli ollut vuosia yksi suurimmista suomenhevoskasvattajista ja rodun kantavista voimista, eikä suokkipiireissä ollut ketään, joka ei tietäisi mistä puhutaan, kun puhutaan hiivurilaisista. Minäkin olin omistanut sellaisia useamman enkä ollut koskaan ollut pettynyt yhteenkään - päinvastoin hiivurilaiset olivat aina ylivoimaisesti parhaita hevosistani; tasaisia, atleettisia, hyväluontoisia ja rakenteeltaan korrekteja. Enna jos joku tiesi täydellisen suomenhevosen reseptin.

Aikani itseäni keräiltyäni tietenkin soitin Ennalle. Sen verran olin oppinut iän myötä toisten päätösten kunnioittamista, etten aloittanut mitään valitusvirttä siitä, että Ennan täytyisi ehdottomasti perua lopetuspäätöksensä. Halusin ensisijaisesti vain ja ainoastaan kiittää vuosien upeasta työstä ja toivottaa kaikkea hyvää jatkoon. Rupattelimme Ennan kanssa hyvän tovin, muistellen parhaita kisareissuja ja toisillemme myymiämme kasvatteja. Valehtelisin jos väittäisin, ettei yhtäkään kyyneltä vuodatettu. Puhe kääntyi tietenkin lopulta Ennalla vielä oleviin suomenhevosiin, ja hetken pohdinnan jälkeen sovimme, että menen parin viikon päästä käymään Hiivurin tiluksilla ihan hevosauton kera.

Alusta alkaen oli varmaa, että haen kotiin ainakin oman kasvattini Pilvipellon Porvariketun, olihan se täysin valmis aktiiviseen jalostuskäyttöön ja hevonen parhaassa iässä. Katsoin kuitenkin myös ajatuksella kaikki muut hiljaisessa myynnissä olevat yksilöt läpi. Yksi lopulta mukaan tarttuneista hevosista oli koulupainotteinen, rautias ori Hiivurin Huvimarssi. Vaativalla tasolla koulua tahkovat suokit ovat aina ostamisen arvoisia, mutta Huvimarssissa ihastutti myös sen kilometrin mittainen vaalea harja. Huvimarssi ei ehkä ollut luonteeltaan ihan niin asiallinen kuin keskiverto hiivurilainen yleensä, mutta olin tottunut ja jopa addiktoitunut haastavampiin hevosiin, joten ori sai lähteä matkani.

Mara on niin mun muru. Sillä on jumalattoman pitkä liinakko harja, sillä on läsi ja se on rautias, mun lempiväri suomenhevosilla. Ulkomuodoltaan niin komea ori onkin sitten luonteeltaan vähän eri laatua. Se on yhtä aikaa suuriegoinen machomies ja sokerihuuruissa tärisevä adhd-lapsi. Tää on mielenkiintoinen yhdistelmä, mut mä vähän osasin arvatakin, ettei Kävystä ihan mitään perusvarsaa olla saamassakaan. Se rakastaa liikkua, se ei muuta tekisikään kuin liikkuisi. Arvaa vaan, paljonko me raijataan sille heinää naaman eteen päivässä, kun se kuluttaa varmaan kolminkertaisen määrän energiaa kun pitäisi. Se liikkuu jopa syödessään. Se ottaa suun täyteen heinää ja pyörii heinäkasan ympäri, kunnes suu on tyhjä. Maran mielestä parasta on, kun se haetaan tarhasta, koska silloin pääsee töihin. Mut sit kun se on otettu kiinni ja se on tervehtinyt hakijaansa pusuilla, se muistaa olevansa ori ja tallilla olevan myös tammoja. Se alkaa täristä testosteroninsa voimasta ja sitten se alkaa - huuto. Jumankauta kun tästä orista pääsee aivan järkyttävä meteli, kuvitteleeko se noilla epävireisillä rakkauslauluillaan oikeesti iskevänsä jonkun? Mutta tämähän on vasta alkua. Sitten alkaa soidintanssit; Mara hyppii, steppaa, kuopii, pukittaa, pyörähtelee kuin balettitanssija taluttajansa ympärillä niin, että saa olla tarkkana ettei sotkeudu naruun tai orin jalkoihin. Kivakiva, no mitäs sitten kun Maran saa taiteiltua talliin?

Onnittelut, olet selvinnut Maran kanssa koko matkan tarhasta talliin (et varmaan enää ihmettele, miksi ori tarhaa kaikista lähimmäisessä tarhassa?), erä 2 alkakoon! Se kannattaa, tai siis pitää, laittaa käytävälle tai hoitopaikalle ketjuihin kiinni. Liian monta kertaa se on kiskaissut tavalliset riimunnarut poikki ja räkättäen juossut karkuun etsimään naisseuraa itselleen, että emme enää jaksa. Oritallissa on paksut ketjut naruina, ja sillä hyvä. No sehän onkin tosi kiva kun Maran sitten laittaa niihin kiinni ja alkaa se iänikuinen ketjujen kalina. Ori ravistelee päätään niin, että korvissa soi kun ketjut kilisee, mutta ainakin se keskittyy soittimeensa niin tarkasti, että ei edes muista aina riehua. Jossain vaiheessa Mara kyllästyy ketjujen kalisutteluun, varsinkin jos siihen ei reagoi millään tavalla, ja toivottavaa olisi, että tässä vaiheessa kaikki olisi jo valmista ja enää suitset puuttuisivat päästä. En edes kehtaa kertoa, millaisen shown tää välillä saa aikaan, jos hoitaja onkin ollut liian hidas.

Nyt tuleekin se paras osuus, miksi Mara on kaikesta tosta aiemmin kerrotusta huolimatta mun muru. Tai siis, ensin sun täytyy päästä selkään, kannattaa opetella hyppään kyytiin vauhdista. Mara on ratsuna aivan m-i-e-l-e-t-ö-n-! Oikeesti, usko pois! Sen egoilu ja sokerihumala yhdistyvät jollain kierolla tavalla täydelliseksi paketiksi. En tiedä miten, mutta Mara on herkkä, tulinen, mutta aivan tajuttoman hieno kouluratsu. Se on oikea liitokavio ja se osaa kootakin niin hiton hyvin. Kaikki liikkeet vaativa B-tasolle asti on helppoa kuin heinänteko ja ori oikeesti rakastaa tehdä töitä. Se tarvitsee kyllä kyytiinsä todella kokeneen ratsastajan, joka pystyy hallitsemaan sen ylitsepursuavan voiman, joka Marasta huokuu, mutta oikean ratsastajan kanssa voisin jopa vannoa, että tää on yks meidän parhaista kouluratsuista. Mara tekee töitä suurella sydämellä ja intohimolla, ja ai että se nauttii kun se tietää tehneensä jotain oikein todella hyvin.

Me kuljetetaan Maraa vain hevosautossa, kopissa se on ihan kamala. Ensinnäkin sen saaminen koppiin tuntuu aivan liian vaaralliselta ja uhkarohkealta, mutta isompaan autoon se menee melkein hyvin (miten se nyt yleensäkään käyttäytyy taluttaessa). Joskus jos sille oikein kovasti ärähtää, se saattaa käyttäytyä taluttaessa jopa 15 sekuntia, joten kannattaa olla nopea. Ori ei kyllä matkustakaan kovin rauhallisesti, mikä ei kyllä ole varmaan kenellekään tässä vaiheessa mikään yllätys, ja perille päästyä se on otettava heti autosta ulos. Kisapaikoilla se osaa jopa vähän käyttäytyä, mikä on onni, koska eihän tätä oikeesti kehtais kukaan viedä ihmisten ilmoille, jos se riekkuis siellä samalla tavalla kuin kotonakin, se olis ihan liian noloo. Vaikka se isoegoinen äijä onkin, se löytää itsestään pienen ujon pojan vieraissa paikoissa, joka ei halua, että äippä lähtee yhtään liian kauas. Moni kisapaikoilla orin nähneenä ei varmaan ikinä uskois, millanen Mara on oikeesti kotona.

Luonnekuvaus © Kasvattaja

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Villahaan Huvipulla sh, 155 cm, prt, FI KTK-II	ii. Parodian Hassuttaja sh, 164 cm, rt, FI KTK-II, SV-II, SLA-I	iii. Pikku Hasseli KRJ-II, SLA-I, YLA2
		iie. Pintaliitäjä KRJ-II, SLA-I
	ie. Mäkisuon Kaneli sh, 156 cm, vprt, FI	iei. Liinavuoren Eemeli
		iee. Kiljavanilja
e. Kaunon Avaruuskävelijä sh, 165 cm, rt, FI VIR MVA Ch, KTK-I, SV-II	ei. Viinmarj sh, 169 cm, trt, FI KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA2	eii. Valarna VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I
		eie. Ruusuraivo VIR MVA Ch, KTK-II
	ee. Kaunon Gaganautti sh, 163 cm, rt, FI Ch, KTK-II	eei. Kosmonautti KTK-II, SLA-II
		eee. Kuunkudelma VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II, SLA-II

Syntynyt	Varsa	Emä
11.01.2022, Suomi	sh-t. Villiviima Lind KTK-III, SV-I	Villahaan Vanerma
28.06.2024, Iso-Britannia	sh-o. Pilvipellon Sudenmarssi	Hiivurin Sudenvarma

Kilpailukalenteri

KRJ: 40 sijoitusta

25.03.2022 - Kutsu - Vaativa B - 3/40 22.03.2022 - Kutsu - Vaativa B - 2/40 05.03.2022 - Kutsu - Vaativa B - 6/39 02.03.2022 - Kutsu - Vaativa B - 5/39 07.02.2022 - Kutsu - Vaativa B - 4/40 10.01.2022 - Kutsu - Vaativa B - 1/40 09.01.2022 - Kutsu - Vaativa B - 2/40 08.01.2022 - Kutsu - Vaativa B - 3/40 08.01.2022 - Kutsu - Vaativa B - 1/40 05.01.2022 - Kutsu - Vaativa B - 6/40 03.01.2022 - Kutsu - Vaativa B - 6/40 01.01.2022 - Kutsu - Vaativa B - 3/40 06.12.2021 - Kutsu - Vaativa B - 5/40 06.12.2021 - Kutsu - Vaativa B - 5/40 04.12.2021 - Kutsu - Vaativa B - 4/40 03.12.2021 - Kutsu - Vaativa B - 5/40 01.12.2021 - Kutsu - Vaativa B - 4/40 01.12.2021 - Kutsu - Vaativa B - 5/40 15.11.2021 - Kutsu - Vaativa B - 6/40 14.11.2021 - Kutsu - Vaativa B - 6/40

14.10.2021 - Kutsu - Helppo A - 5/60 12.10.2021 - Kutsu - Helppo A - 4/60 12.10.2021 - Kutsu - Helppo A - 5/40 11.10.2021 - Kutsu - Helppo A - 2/40 11.10.2021 - Kutsu - Helppo A - 2/60 25.09.2021 - Kutsu - Helppo A - 4/30 19.09.2021 - Kutsu - Helppo A - 2/30 15.09.2021 - Kutsu - Helppo A - 1/30 11.09.2021 - Kutsu - Helppo A - 3/40 09.09.2021 - Kutsu - Helppo A - 5/30 07.09.2021 - Kutsu - Helppo A - 2/30 04.09.2021 - Kutsu - Helppo A - 3/30 30.08.2021 - Kutsu - Helppo A - 5/60 20.08.2021 - Kutsu - Helppo A - 6/60 11.08.2021 - Kutsu - Helppo A - 4/60 08.06.2021 - Kutsu - Helppo B - 1/40 18.02.2021 - Kutsu - Helppo B - 6/40 16.02.2021 - Kutsu - Helppo B - 4/40 10.02.2021 - Kutsu - Helppo B - 3/40 01.02.2021 - Kutsu - Helppo B - 3/40

Päiväkirja

28.04.2024 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Minua oli kyllä varoitettu. ”Vikana sisään ja ekana ulos”, Enna oli sanonut. Kuusipaikkaisen hevosauton kaartaessa Cloudfieldin pihamaalle kuului huuto ja kolina jo maantieltä asti. ”Mitä helvettiä sä olet ostanut?” Oliver kysyi päätään pudistellen. Hymyillen vedin nahkahanskat käteen ja tarkistin kypäräni olevan kunnolla kiinni. ”Sellaisen A-luokan kouluorin”, totesin olkiani kohauttaen. Oliver kipitti silmiään pyöräyttäen hakemaan omaa kypäräänsä, selvästi huolestuneena turvallisuudestaan.

Hevosrekan pysähdyttyä marssin suorintatietä laskemaan ramppia ja avasin leveän sivuoven. Maran pää heilahti reunan yli tuijottamaan minua, reissun aikana rähjääntynyt kilometriletti silmillään roikkuen. Jotain hörinän ja kiljunnan sekaista ääntä ori piti edelleen, kuin hoputtaakseen minua toimimaan välittömästi. Pujottelin ketjunarun tukevasti orin nahkariimuun, irrotin sen hevosauton seinästä ja työnsin väliseinän pois edestä. Mara lähti heti marssimaan sillalle ja sain kiiruhtaa ripein askelin, etten jäänyt matkasta. Muut hevoset rekassa tuntuivat huokaisevan helpotuksesta, kun suurin mesoaja poistui.

Mara asettui pihamaalle tukevasti neljällä jalalla ja jopa pysähtyi pieneksi hetkeksi; sieraimet lautasina se nuuhki nummi-ilmaa ja tarkasteli uusia tiluksiaan. Tämä autuas riemu ei kauaa kestänyt, sillä reilun minuutin jälkeen ori halusi mennä jonnekin. Heti. ”Purkakaa ne loput suoraan talliin, vien tän maneesille!” huikkasin Oliverille, joka katsoi peräämme huolestuneena.

Kentän aidat tuskin olisivat pidätelleet Maraa, joten maneesi tuntui loppukevään ihanasta auringonpaisteesta huolimatta nyt paremmalta vaihtoehdolta. Talutin oria parikymmentä minuuttia – ihan kauhea hiki tuli itselle – ennen kuin napsautin sen vapaaksi. Mara ei jäänyt epäröimään vaan ampaisi ravissa maneesin poikki, huutaen mahtipontisesti matkalla. Ori oli selvästi pettynyt, kun kukaan ei vastannut, ja lähti pukkilaukassa teutaroimaan pitkin maneesia hiekka pöllyten. Vaikka jopa minulla oli pieni itsesuojeluvaisto, joka suhtautui oriin suurella varaukselle, olin niin rakastunut sen ulkomuotoon ja liikkeisiin, etten osannut olla huolissaan.

19.08.2024 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Kesä oli mennyt enempi vähempi tutustumiseen Maran kanssa. Olihan se todella rasittava, mutta ratsuna niin erinomainen, että sille annettiin aina anteeksi. Olimme harrastaneet vakavasti otettavaa kouluratsastusta hyvin paljon, ihan vaan koska se oli Maran kanssa niin tajuttoman ihanaa. Kilparadoillahan sitä ei enää tulla näkemään. Jalostuskäyttöön se tänne meille tuli ja muutama tamma siitä nyt on tiineenä, joten pidetään sormet ja varpaat ristissä, että saadaan terveitä varsoja maailmaan. Maran kanssa oli uskallettu jopa pitkille maastovaelluksille, ja olin myös hypännyt orin kanssa useamman kerran ja selvinnyt kertomaan siitä, joten kaikin puolin voisi sanoa menneen enemmän kuin kivasti. Tallityöntekijät ei edelleenkään erityisemmin pitäneet Marasta, mutta kaikki meidän ratsastajat kyllä tykkäsi – ihan aiheellisia ja ymmärrettäviä molemmat mielipiteet.