Muskottipähkinä

Isänemä Pirna on pienhevoskokoiseksi jäänyt kirjava tamma. Siitä kaavailtiin ravuria, mutta menestystä ei radoilta tullut - sen lisäksi että se oli hidas, ravaamisen sijaan tamma siirtyi herkästi laukalle. Pirna myytiin muualle ratsukoulutettavaksi ja ratsun töissä se on ollutkin varsin kiva tapaus. Sen kanssa on käyty niin koulu- kuin estekentillä kuin myös harrastetason kenttäkilpailuissa, näyttelyissäkin se on ollut tuomaristojen mieleen. Pirnalla on Murahtin lisäksi pari vuotta vanhempi jälkeläinen "Mustiikka", joka myöskin startannut kouluradoilla vaihtelevalla menestyksellä.

Isänemänisä Aarnin Tuima oli kovan tason urheiluhevonen, ravuri, joka on jäänyt varmasti monien mieleen. Suoria jälkeläisiä sille ehti kertyä ainakin toistasataa, ja suurinosa varsoistaan on ollut myös nopeita juoksijoita. Ravihevosen työn lisäksi sillä myös kilpailtiin kouluratsastuksessakin ja jopa ihan hyvällä menestyksellä. Tuiman elämä jouduttiin päättämään 18-vuotiaana jalkavaivojen takia.

Isänemänemä Piruetti on ruunikko tamma, joka aloitti elämänsä ravihevosena. Piruetti kilpaili pari kautta ja vaikkei se nyt ihan porukan hännillekään jäänyt, yrityksistä huolimatta siihen ei saatu tarpeeksi vauhtia. Tamma päätettiin siirtää eläkkeelle ravurinuralta ja astutettiin Aarnin Tuimalla, toiveena saada edes tulevasta polvesta hyvä juoksija. Tammaa samalla ratsukoulutettiin omistajaperheen tyttären toimesta, ja varsan vieroituksen jälkeen se myytiin Lappiin vaellusratsun töihin Paijonmaa Ranchille, joskin hyvää ja riittävän rauhallista asiakashevosta siitä ei saatu. Tamma asui muutaman vuoden vaellustallilla ennen kuin myytiin siitostammaksi Murtokylän ravitallille.

Isän puolen sukuselvitys © jodochus

Muskottipähkinän emän, Pähkinäprinsessan, sukupapereita sai aikanaan etsiä kissojen ja koirien kanssa, sillä isoisäni ei ollut turhaan viitsinyt laittaa niitä sinne, minne ne kaiken järjen mukaan kuuluisivat eli toimistoon. Lopulta niiden löytäminen ei ollut mikään suuri helpotus, sillä suvussa esiintyvät nimet olivat pitkälti ventovieraita. Mitään kovin merkittäviä löydöksiä en useamman puhelun ja googlaussuorituksen jälkeen löytänyt, vaikka en toisaalta ollut odottanutkaan, että vaatimattoman Pätkän suvusta mitään meriittihirmuja tai jalostusaarteita löytyisikään.

Pätkän suvun ainoa todellinen tähti on sen isänisä (Mussun eii.) Lumiritari, joskin myös tämä ori on tähti vain lähinnä meidän sukumme mielestä. Muistan Ritarin lapsuudestani, sillä se oli isoisäni omistuksessa ja koko perheen silmäterä. Asiallinen ja korrektirakenteinen Ritari oli juuri sellainen kuin hyvän suomenhevosen tuleekin olla: rauhallinen, rehti ja rohkea. Oriksi sen tunnisti vain komeasta ulkomuodosta, sillä muuten se oli kyllä ihan vain meidän lapsien lääpinnän ja ratsastelun kohde. Nuorempana, ennen meidän sukutiluksille saapumista, Ritarilla oli kyllä startattu jopa suomenratsujen kuninkaallisissa, saavuttaen menestystä erityisesti maastoesteosuuksilla. Valkean värinsä ansiosta sillä oli kysyntää myös jalostukseen, joskin ei kovin ammattimaiseen sellaiseen kantakirjatulosten puuttuessa. Isoisä lainailikin oriaan pilkkahintaan kaikille lähiseudun tammanomistajille. Isoisän tultua niin vanhaksi, ettei hevosista huolehtiminen yksinkertaisesti enää onnistunut turvallisesti, jouduttiin myös Ritari myymään muiden hevosten mukana.

Isänemästä (Mussun eie.) Pikku-Prinsessasta sain yllättävän paljon tietoa, sillä onnistuin kaivelemaan tamman omistajan puhelinnumeron käsiini. Prinsessa oli puhtaasti ravisukuinen pienhevostamma, jonka vauhti ei riittänyt juuri minkäänlaisiin tuloksiin radoilla, joten se myytiin pilkkahinnalla ratsuksi. Luonteeltaan kiltti ja sympaattinen tamma ei oikein oppinut laittamaan jalkojaan järkevästi ojennukseen kentällä, mutta maastoratsastuskäytössä se oli ilmeisesti aivan pomminvarma ja todellinen energiapesäke, joka ei hyytynyt pitkillä vaelluksillakaan. Prinsessan omistaja kävikin sen kanssa muutamissa matkaratsastuskilpailuissa ihan vain huvin ja urheilun vuoksi, teettäen tammalla muutaman varsan vanhoilla päivillä.

Prinsessan omistaja osasi myös kertoa, että tamman viimeinen jälkeläinen, Pätkän isä (Mussun ei.) Lumiprinssi oli mitä mainioin ori. Hän myi valkean varsan parivuotiaana luotaan Tammisaaresta jonnekin Kouvolan perukoille, mutta esitteli minulle tyytyväisenä orin omistajan Instagram-tiliä, joka oli täynnä toinen toistaan hauskempia kuvia persoonallisesta ja komeasta suomenhevosesta. Prinssi oli tosin ruunattu hiljattain ja aktiivinen kilpailukäyttö oli jäänyt historiaan jaloista tehtyjen löydösten takia. Otinkin mitä kiireisimmin yhteyttä yhteyttä Prinssin omistajaan, selvittääkseni oliko kyseessä perinnöllisiä ongelmia. Kaikki vaivat olivat onneksi puhtaasti huonon tuurin aikaansaannoksia, eivätkä mitään perinnöllistä, joten ainakaan suoraan tätä kautta unelmani Pätkästä kilpakentillä ei tullut romutetuksi.

Pätkän emä (Mussun ee.) Ihan Pähkinä olikin sitten Lumiprinssiä paljon suurempi mysteeri. Naapurin Saara osasi kertoa, että isoisäni oli ostanut sen joltain tutultaan valmiiksi tiineenä, ilmeisesti juuri sen takia, että tiesi tamman kantavan varsaa hänen Lumiritarinsa pojasta. Ähky oli kuitenkin vienyt vaaleanruunikon tamman hautaansa jo ennen Pätkän vieroittamista, jolloin Saaran puoliveritamma oli päässyt toimimaan henkisenä tukena ja turvana pikkutammalle. Sukupostin avulla sain sentään Pähkinän suvun esille, mutta salapoliisin taitoni loppuivat siihen. Puheluni johtivat tamman vanhempien osalta vain umpikujiin ja lopulta tyydyin Sukupostin kuvien tarjoamaan tietoon.

Emänisä (Mussun eei.) Aivan Villi oli ilmeisesti itse pitkälti ravisukuinen, mutta se oli ainakin vuosituhannen alussa startannut suomenratsujen kuninkaallisissa sekä kilpaillut muutenkin paljon esteratsastuksessa 2-tasolla. Jälkeläisiä orilla oli vain muutama kappale ja se olikin sittemmin ruunattu. Kuolleeksi Villi oli merkattu vuonna 2018, mutta syytä en saanut selvitettyä - tosin ori oli silloin jo lähemmäs 30-vuotias, joten ei mikään ihmekään, että lähtö oli lopulta saapunut. Ei täällä kukaan ikuisesti ole, eivät isoisät eivätkä hevoset.

Palaaks Pähkinällä (Mussun eee.) ei valitettavasti ollut hauskan nimen kaveriksi muuta kuin kaunis pääkuva ja yksi kuva harjoituskoulukilpailuista. Ainakin se oli mitä ilmeisimmin ollut ratsu ja kuvasta päätellen liikkui suomenhevoseksi sangen hyvin - tosin paha antaa arviota vain yhden kuvan perusteella, ehkä tamma vain juuri silloin ojensi kinttujaan puolivahingossa hyvin näyttävästi. Tamman molemmat vanhemmat olivat ratsulinjaisia, joten kenties tältäkin puolelta oli jotain ratsuominaisuuksia periytetty Pähkinäprinsessalle ja sittemmin Muskottipahkinalle asti.

Emän puolen sukuselvitys © Omistaja

Voittosumma: 0 v€

Arvonimet: FF
18.06.2025	PKK Stal Felis	Rakenne: orivarsat	tuom. ScrewDriver	EO-sert
04.07.2025	NJ Brackenvale	Piirrosvarsat	tuom. Gabi	varsaSERT, BIS3
12.07.2025	PKK Tagetes	Rakenne: varsat	tuom. Inna	EO-sert
06.10.2025	VSN Stal Felis	Halter: piirroskuvalliset	tuom. Launi	Halter Reserve Champion
08.10.2025	PKK Norling Ridning	Rakenne: varsat	tuom. Ainu	EO-sert EM: tausta
07.12.2025	VSN Norling Ridning	Piirroskuvalliset orit	tuom. Spookiness	RCH
13.12.2025	PKK Roihajan talli	Rakenne: kylmäveriset orit	tuom. Marjahilla	KTK-sert
14.02.2026	Orange Wood Ranch	Ystävänpäivän värinäyttelyt	Rusko-luokka	EM: Tähtisimmu KP: Tuomarin suosikki
16.02.2026	VSN Norling Ridning	Piirroskuvalliset orit	tuom. Spookiness	RCH
27.04.2026	NJ Adina	Piirretyt suomenhevoset	tuom. Dimma	MVA-SERT
14.06.2026	PKK Tagetes	Rakenne: orit	tuom. Lissu T.	KTK-sert

Kouluratsastus: 3 osallistumista, 1 sijoitus
11.04.2026	Vaahterapolku	Kevätkilpailut	Helppo C	18/23 56,443%
14.05.2026	Stall Sjöholma	Sjöholma Dressage Weekend	Helppo C	2/15 71,210%
14.05.2026	Stall Sjöholma	Sjöholma Dressage Weekend	Helppo B	13/18 63,434%

Esteratsastus: 4 osallistumista
08.12.2025	Piirrostalli Sunday	Candy Cane Competition	40 cm	7/10 12 vp
08.12.2025	Piirrostalli Sunday	Candy Cane Competition	60 cm	13/17 8 vp
12.04.2026	Vaahterapolku	Kevätkilpailut	60 cm	8/24 0 vp
12.04.2026	Vaahterapolku	Kevätkilpailut	80 cm	20/23 12 vp

Kenttäratsastus: 0 osallistumista
00.00.0000	Järjestäjä	Kilpailu	Luokka	Tulos

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sofia Kultasaari

Joulu saapui tänä vuonna etuajassa mustanruunikon, herasilmäisen suomenhevosorin muodossa. Pätkä oli jo niin raskaan sarjan ammattilainen varsojen tekemisessä, että saimme tallilaisten kanssa vain hiljaisuudessa istua ja katsoa vierestä, kun kaikkien yhteinen joululahja luiskahti olkipatjalle ja otti pian sen jälkeen huterat ensiaskeleensa. Olin päättänyt nimen jo hyvissä ajoin etukäteen - oli ollut helppoa keksiä jotain M-kirjaimella alkavaa pähkinäteemaista. Muskottipähkinä tulisi jäämään Kultasaareen ihan omaksi aarteekseni, se oli myös päätetty aikaa sitten. Oma suomalainen jalostusori oli aina kuulunut haavelistalleni, ja siinä se nyt hoiperteli pienenä ja uhmakkaana.

"Muskottipähkinä... Tuleeko kutsumanimeksi pelkkä Muskotti?" Konsta kysyi karsinan ovelta, kun keskityin rapsuttelemaan orivarsan hännän tyveä. Tovin tapailin nimiä mielessäni. En ollut pitkien kutsumanimien ystävä, kyllä sen pitäisi kaksitavuinen olla. "Muskotti... Musko... Mussu. Musu? Joo ei, kyllä siitä tulee Mussu", totesin hetken kuluttua? "Mussu? Sun tulevasta jalostusorista tulee MUSSU?" Konsta kysyi silmiään pyöritellen ja poistui äimistyneenä mutisten satulahuoneen suuntaan. Käännyin takaisin varsan ja Pätkän puoleen. "Sehän on erinomainen nimi mamman mussukalle. Vai mitä sanot, Pätkä?" kysyin ja taputin tammani kaulaa.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Daniel Helanto / SissiP

Sofia Kultasaari kutsui meidät, eli minut ja Ullan, treenaamaan Kultasaaren upeisiin puitteisiin. Olin laittanut Suomen pään tutuille viestiä ja kehottanut jakamaan puskaradioissa, nimitäin muutamat ratsutukset ja valmennukset auttavat jaksamaan festareiden läpi.

Aloitimme Ullan ja Eerika Meriluodoksi itsensä esitelleen naisen kanssa Muskottipähkinän ohjasajon tai oikeastaan maasta käsin ratsastamisen perusvaiheet. Sillä on jo kuulemma ohjasajettu, mikä saattaa olla ongelma tai sitten ei. Koska nyt perehdytään valmistelemaan hevosta ratsuksi, ei vaunujen eteen. Pidän kuitenkin mielessä, että kyseessä on hyvin nuori hevonen ja minulle riittää, että se antaa minun kävellä rinnalla ja oppii hieman lukemaan minun kehonkieltäni.

Ulla ja Eerika olivat alkuun mukana, mikäli varsa alkaisi vastustamaan tai vaikka pelästyy, kun "ohjasajaja" tuleekin rinnalle tai kulkee lautasen kohdalla. Olin tyytyväinen, nimittäin Mussuksi kutsuttu nuori ori ei leikkinyt kuolaimella yhtään, vaan reagoi aika hyvin kaikkiin ohjasapuihin. Opetin sille lähinnä perusjuttuja kuten painetta kylkeen niin ohjalla, raipalla kuin kehonkielellä. Mussu ymmärsi aika nopeasti kehonkieltä, ja kehotin Eerikaa jatkamaan harjoituksia ihan joka kerralla kun oria käsitellään. Harjoituksen loppuun näytin erikseen Eerikalle muutaman helpon kehonkieliharjoitteen, kuten taluttaessa on pysähdyttävä, ja jos ihminen kääntyy ympäri ja jatkaa painetta esimerkiksi lapaa kohden, täytyy hevosen kääntää etuosaa. Kyljestä taas siirrytään sivulle ja lautaselle kohdistuva paine taas käännyttää takaosaa, kehonkieltä ja painetta voi korostaa narunpyörityksellä tai raipan paineella/kosketuksella. Toivotin onnea mukavan orin treenaamiseen.