En ollut koskaan erityisemmin ollut koiraihmisiä. Ei koirissa ollut mitään vikaa, päinvastoin sangen hauskoja otuksia, ja koiran voi ottaa myös sisätiloihin kainaloon, toisin kuin hevosen. Mutta yhtäkään koiraa ei ollut koskaan ollut omistuksessani, eikä edes lapsuudenkodissamme ollut koskaan sitä the koiraa, johon jokaisen aikuisen parhaat muistot ja koiramielikuvat linkittyvät. Omasta mielestäni koira myös tuntui aikaa vievältä, jopa hevosiin verrattuna. En voisi peitellä sitä yöksi talliin nukkumaan, vaan se kulkisi mukanani kellon ympäri. Hirvitti myös ajatus siitä, etten ehkä osaisikaan kouluttaa koiraani, eikä elo sen kanssa olisikaan helppoa ja hauskaa – olin tavannut paljon kusipäisiä koirian elämäni aikana enkä halunnut sellaisen omistajaksi. Ehkä näistä syistä en koskaan tullut hankkineeksi koiraa.
Kaikkiin edellämainittuihin syihin vedoten olikin varmaan viisasta hankkia lopulta kaksi koiraa kerralla. Jokin päässäni napsahti, kun näin kahden aikuisen basenjin etsivän uutta kotia. Koirat olivat valmiiksi koulutettuja, eivätkä ainoastaan kotikoulutettuja, vaan ihan koirien kilpalajeissa startanneita. Soitin omistajalle huiman vuorokauden harkinta-ajan jälkeen, ja pitkän jaarittelun jälkeen sovimme, että tulisin hakemaan koirat kotiin jo ensi viikolla. Näin Kultasaaren kartano sai vihdoin viralliset tallikoiransa, kun mustavalkoinen narttu Onyx ja ruskea brindle uros Remy saapuivat Hankoniemelle.
28.11.2022
03.12.2022
23.10.2022
26.10.2022