Hiivurin Justus

ii. Helmen Verivelka, tummanpunarautias, 159cm edustaa rakenteeltaan raskaampaa ja voisiko sanoa, alkuperäistä suomenhevosta. Sillä on hyvät liittymät, hieman pysy lapa, hyvä säkä, takaosa on vahva ja lautanen hyvä. Jalat ovat kuivat, suorat ja niissä on hyvä liikemekaniikka liikkeessä. Kavioaines on vahvaa ja kaviot ovat kauniit ja pyöreät. Pää on ilmeikäs ja runkoon nähden sopusuhtainen. Jouhet ovat pitkät ja vahvat. Liikkeessä hyvä tempo ja virtaviivaisuus. Vaikka hevosen runko on vahvempaa tekoa, on orilla suoritettu rataesteitä 80cm luokkia. Orilta löytyy korkea työmoraali ja sen työskentelyä on ilo seurata. Kouluradalla ori on ehdJoosamasti parhaimmillaan ja sillä on startattu vaativa B luokissa maineikkaissakin kilpailuissa. Ori myytiin myöhemmin eläkekotiin, missä se on saanut nauttia isoista metsätarhoista ja vetää perhettä reellä ja kärryillä. Luonne on kultaa, se on rauhallinen ja lempeä, sillä ei ole koskaan ollut tarvetta pönkittää egoaan tapahtumissa. Ratsastettavuudelta helppo, kunhan osaa pyytää hevoselta asiat oikein. Jälkeläisiä löytyy muutama kymmen ja niistä jokainen on pysynyt terveenä ja perinyt isänsä hyvää liikettä ja terveitä jalkoja.

iii. Veriperintä, tummanpunarautias, 157cm korkea komistus on kilpailtu pääasiassa koulua helppo B tasolla, mutta muutamia estekilpailuita on lähdetty kokeilemaan. Imu esteille ei ole ollut niin kova, että olisi ollut tarvetta kilpailla enempää. Veriperintä on ollut aina hieman laiska ja sen takia sen kanssa joutuu tekemään paljon töitä. Kun saat sen hyvin avuille ja ratsastettua rohkeasti eteenpäin, hevosesta lähtee todella upeat ja lennokkaat liikkeet! Kyllä se omalla moJoosarilla osaa mennä, mutta jos ratsastaja hetkeksikään unohtaa ratsastaa, hevonen hyödyntää sen välittömästi ja liike lössähtää. Veriperintä on hyvä luonteinen, sen kanssa on pärjännyt myös nuoret hevosintoilijat. Ori on asunut puolet elämästään ratsastuskoulussa, toki yksityisellä puolella. Jälkeläisiä orilla on kahdeksan. Rakenteelta Veriperintä on kookas ja massava, pienessä kropassa tämä näyttää omaan silmään todella jytkyltä.

iie. Helmen Muistijälki, punarautias, 155cm, tämä tamma on tehnyt nuorempana todella näyttävän kilpailu-uran este, koulu sekä kenttä osastoilla mutta 7-vuotiaana tamma loukkasi jalkansa maastoesteharjoituksissa ikävän kaatumisen takia ja kilpailu-ura oli siinä. Onneksi jalka kestää perus rasituksen, joten paras vaihtoehto oli myydä hevonen ja tehdä siitä siitostamma. Sen suku on mielenkiintoinen ja sillä onkin todella kiva tammalinja. Rakenteeltaan Helmen Muistijälki on kevyempi, pitkäjalkainen ja pitkärunkoinen, jolla on kantava lanne mutta hyvä tekniikka tekemisessään. Sillä kilpailtiin rataesteitä metrin luokissa ja hevosella oli todella hyvä imu esteille ja hyvä hyppytekniikka. Kouluradoilla tamma vaikutti helppo A tasolla. Esteillä Helmen Muistijälki oli rohkeasti eteenpäinpyrkinä, koulussa laittoi ratsastajansa hikoilemaan ja vaati paljon istuntatyöskentelyä, kädelle todella herkkä. Kenttäkilpailuissa ratsastaja joutui paljon kiinnittämään huomiota tamman energiantilaan ja jarruttelemaan pidemmillä laukkaosuuksilla, esteillä kuumui selkeästi. Helmen Muistijälki myytiin naiselle, joka oli pitkän liiton suomenhevoskasvattaja ja tämän aikana Helmen Muistijälki varsoi heille 8 todella kaunista, hyvä liikkeistä ja luonteista varsaa.

ie. Helmen Auroora, vaaleanpunarautias, 165cm, on todella näyttävä liinaharja, jonka työmoraalia on monet ihmetelleet. Tälle hevoselle voit laittaa selkään satulan, valjastaa reelle, kokeilla vikellystä tai miksei hiihtoratsastusta. Pelkäämätön ja seikkailuihin aina valmis oleva tamma on viettänyt koko ikänsä saman omistajan käsissä. Sen huomaa, koska heidän yhteistyö on täysin saumatonta ja helppoa. Hevosta ei kuitenkaan ole helppo ratsastaa, se vaatii paljon kehonhallintaa ja istuntaa. Helmen Auroora aloitti uransa jo 3-vuotiaana laatuarvostelukilpailuissa ja jatkoi siitä 5-vuotiaaksi asti ikäluokissa kilpailut, voittaen 4- ja 5-vuotiaitten finaalit kouluratsastuksessa ja esteratsastuksessa sijoittui kärki viisikkoon! Hevosella on suuret, hyvät liikkeet. Rakenne on kevyehkö mutta sopusuhtainen, selkä on hyvän pituinen ja takaosa on vahva. Jalat ovat pitkät, suorat ja kuivat. Liikkeessä on hyvä mekaniikka ja askel hyvä. Ratsastaen laukassa vasen kierros on vaikeampi ja siihen on joutunut paljon tekemään töitä, että saisi myös sille kierrokselle laukkaan lisää voimakkuutta ja työntöä. Luonteelta tamma on rauhallinen, kiltti ja helppo käsitellä. Kiimat eivät ole koskaan häirinneet työntekoa ja se on ollut omistajalle iloinen asia, koska Helmen Aurooran emällä on ollut kiimojen kanssa pientä ongelmaa. Helmen Auroora on varsonut kolme kaunista orivarsaa, jotka ovat osoittaneet olevan monipuolisia käyttöratsuja moneen lajiin, eikä luonteessakaan ole valittamista.

iei. Johtava, vaaleanpunarautias, 159cm, on varsin mielenkiintoinen suvultaa. Sieltä löytyy koulutaitureita, estetykkejä, valjakko-osaajia sekä hyvin juosseita ravihevosia. Johtava itse olisi varmasti suurempikin ratsunlahjakkuus, jos se olisi saanut sen mahdollisuuden. Hevosen omistaja uskoi hevosestaan ravitähteä, ja kyllähän se hyvin tuloksin juoksikin. Radalla näki, ettei hevonen tykännyt touhusta niin paljoa, että juoksisi nimikkolähdöissä totosijoja omistajalleen. Sen ennätys oli 1.29,5aly. Kun omitaja tajusi, ettei hevosta touhu innosta, se myytiin pienelle kotitallille keski-suomeen. Johtava pääsi ratsuhevosen opetukseen ja sillä starttailtiin 12-vuotiaana pienissä este- ja kouluratsastus kilpailuissa 70cm ja helppo C luokissa, muutamassa helppo B luokissakin, yhdessä jopa sijoittuen kärki viisikkoon. Hevosella on rautaiset hermot ja kultainen sydän, sen kanssa voi touhuta vaikka pienet lapset. Johtava on jättänyt viisi jälkeläistä, jotka ovat onneksi päässeet näyttämään taitonsa kilparadoilla ja jokainen jälkeläisistä, on osittanut osaamisensa eri lajeissa todella hyvin tuloksin. Uskon, että myös Johtavalla olisi ollut loistavat mahdollisuudet kilparadoilla, jos sitä olisi jaksettu viedä enemmän eteenpäin. Sukunsa puolesta mielenkiintoinen vaihtoehto tammoille, myös rakenne oli todella hyvä ja sopusuhtainen turvanpäästä häntäjouhiin asti.

iee. Helmen Mystinen, punarautias, 161cm, luonteeltaan vähän kipakampi tapaus, joka näyttää mielipiteensä heti ja selvästi. Sillä on kilpailtu esteratsastuksessa hienosti 110cm rataesteitä. Tammalla on hyvä vauhdikas meininki radoilla, ratsastajan vastuulle jää vain hevosen toppuuttelu ja askelten hallinnan rajaaminen, muuten tamma kirmaa radalla kuin päätön kana ja esteille lähestyminen menee auttamatta pipariksi. Koulua on kilpailtu jonkin verran helppo B tasolla, eikä prosentit ole ollut lainkaan huonoja. Hevosen omistaja on itse enemmän esteratsastaja ja tämän sisko on saanut osallistua koulukilpailuihin. Helmen Mystinen ei ole tallin suosikkihevonen, johtuen sen kipakasta luonteesta. Se saattaa suuttua, jos harjaat sitä liian kovaa. Se suuttuu, kun kiristät satulavyötä tai harjaat mahan alta. Hevonen luimistaa ja saattaa yrittää nostaa takajalkaa varoituksen merkiksi. Kiimat ovat kovat, jotka ovat vaikuttaneet niin hevosen kuin omistajankin elämää jonkin verran. Yleensä ratsastuksesta ei tule yhtään mitään. Piikeillä on saatu tilannetta rauhoitettua. Helmen Mystinen on varsonut kaksi varsaa, nekin vanhemmalla iällä. Hevonen myytiin 13-vuotiaana eteenpäin, kun silloisen omistajan mielenkiinto ratsastukseen ja ylipäätänsä hevosiin lopahti.

Sukuselvitys isän puoli © VRL-00884

ei. Marmoriukko ei kasvattajansa harmiksi perinyt vanhemmiltaan kykyä juosta kilpaa. Se ei omannut kilpailuviettiä, se ei ollut tarpeeksi nopea ja kaiken lisäksi se rikkoi aivan liian herkästi laukalle. Sen osti tavoitteellinen raviurheilija, joka hommasi Marmoriukon itselleen silkan suvun perusteella. Varsan yltiökiltti ja rauhallinen luonne huolestutti jo alkuun ja kun koelähdöt eivät tuottaneet toivottua tulosta, Marmoriukko jäi seisomaan tarhan perälle muutamaksi vuodeksi. Sen omistaja ei jaksanut nähdä vaivaa sen myymiseen, eikä se halunnut niin nuorta oria lopettaakaan. Sattuman kautta se päätyi sitten omistajan tutulle ratsukoulutukseen 6-vuotiaana. Nopeasti ori osoitti omaavansa potentiaalia kouluradoille. Sen ravi ei ehkä loistanut raviradoilla, mutta kouluratsastajan silmää se miellytti ja laukkakin oli erinomaisen kolmitahtinen ja pyöreä. Marmoriukkoa koulutettiin hiljalleen ja lopulta sillä startattiin koulukisoissakin. Sen luonne oli täyttä kultaa ja nopeasti se alkoi myös kahmia sijoituksia kilpailuista, lopulta se ylsi Helppo A-tasolle asti aluekisoissa. Orilla kisattiin monta vuotta ja se pääsi tekemään muutaman jälkeläisenkin ennen kuin se jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana ilmenneiden vakavien selkävaivojen vuoksi.

eii. Tikku-ukolle ei kaavailtu mitään huikeaa menestystä, olihan se vain keskivertojuoksijoista. Se kuitenkin osoitti jo nuorena osaavansa ja rakastavansa juosta kovaa. Se ei melkeinpä koskaan rikkonut laukalle ja yleensä se sijoittui tai voitti kaikki lähdöt, mihin se osallistui. Tikku-ukko oli luonteeltaan hyvin energinen ja hyväntuulinen, mutta samalla erittäin voimakas, joten välillä orissa oli pitelemistä. Ori voitti useita arvokilpailuitakin ja se oli suosittu jalostusori monta vuotta peräkkäin. Ori saikin 30 jälkeläistä, joista muutamat ylsivät yhtä hyviin suorituksiin kuin isänsä. Tikku-ukko lopetettiin 20-vuotiaana sen muututtua yhtäkkiä hyvin aggressiiviseksi. Kivuista tämä yhtäkkinen muutos varmasti johtui, mutta sitä ei lähdetty sen enempää tutkimaan.

eie. Taikauskoinen oli hieman keskivertoa parempi ravuri, joka menestyi lyhyen uransa aikana hyvin. Valitettavasti sen takapolvet eivät kestäneet juoksemista ja se joutui jäämään eläkkeelle 10-vuotiaana. Takapolvet olivat jo tässä vaiheessa niin kuluneet loppuun, että tamma jäi täysin oloneuvokseksi varsoja tekemään. Tiineyskään ei kuitenkaan pidemmän päälle ollut hyväksi polville, sillä Taikauskoinen meni aina lopputiineydestä niin jäykäksi ja kipeäksi, ettei sitä kolmannen varsan jälkeen enää astutettu kertaakaan, vaan se lopetettiin 16-vuotiaana, jottei se joutuisi kestämään kipua enää yhtää kauempaa.

ee. Kirjaviisas taas oli puhtaasti ratsusukuinen tamma, joka kilpaili kenttä- ja satunnaisesti myös esteratsastuksessa. Tamma voitti jopa kerran suomenhevosten kenttämestaruudenkin. Osaava, hyväkäytöksinen tamma tunnettiin hyvin suomenhevospiireissä, minkä vuoksi sitä moni yritti ostaakin, mutta omistaja ei mistään hinnasta suostunut itselleen tärkeästä hevosesta luopumaan. Kyseessä ei ollut edes niinkään rahallinen arvo, vaan tunnearvo, sillä se oli omistajansa ensimmäinen oma hevonen, ja jonka kanssa se oli yhdessä kavunnut kilparadoilla eteenpäin korkeammille tasoille. Kirjaviisas hyppäsi sujuvasti metrin luokkia ja kentässä sillä kilpailtiin helpoissa luokissa. Koulupuolelle ei liikeskaalaa löytynyt kovin pitkälle, mutta tamma oli aina todella yritteliäs ja nautti työnteosta. Jännevamman vuoksi se joutui 14-vuotiaana pitkälle sairaslomalle, jolloin sillä tehtiin sen ensimmäinen varsakin. Kirjaviisas toipui vammastaan hyvin, mutta kilparadoille se ei enää palannut. Sillä ratsastettiin lähinnä omaksi iloksi ja siksi, ettei tamma oikein kestänyt pelkkää pihatossa seisomista, vaan se vaati päivittäistä toimintaa pysyäkseen järjissään. Toisen varsan jälkeen jännevamma uusi ja Kirjaviisas lopetettiin 19-vuotiaana.

eei. Varamies oli menestyksensä puolesta hieman vaatimattomampi, ei kovinkaan ihmeellinen ori. Se oli kuitenkin erittäin hyvärakenteinen ja luonteeltaan täysi kymppi, joten menestyksen puuttuminen ei haitannut ja orille löytyi silti kiinnostusta jalostuspuolella. Kyllä se oli ratsuna ihan näppärä ja se suoritti aina parhaansa mukaan, mutta kapasiteetti ei riittänyt kovinkaan pitkälle. Esteitä sillä kisattiin seuratasolla 80 cm luokissa ja koulua se tuhersi Helppo B-tasolla. Varamies sai viisi jälkeläistä, kaksi tammaa ja kolme oria, joista muutamat ovat pärjänneet oikein hyvin kilparadoillakin. Varamies eli pitkän ja rauhallisen elämän, lopulta se kuoli sydänkohtaukseen helteisenä päivänä laitumellaan ollessaan 27-vuotias.

eee. Paperiviilto, pienikokoinen, mutta järjettömän hyppykapasiteetin omaava tamma kilpaili esteratsastuksessa 110cm-tasolla kasvattajansa ja myöhemmin kasvattajan palkkaaman kilpailijan kanssa. "Villis" oli täynnä virtaa ja tarmoa, oli se myös tammamaisen kiukkuinen useimmiten, mutta kilpakentillä se suoritti aina parhaan kykynsä mukaan. Villis jäi koko elämänsä ajaksi kasvattajalleen ja luonnollisesti se myös itse siirtyi pitkän, menestyksekkään kilpauran jälkeen siitoskäyttöön. Villis osoittautui myös erinomaiseksi siitostammaksi. Se tiinehtyi aina ensimmäisellä yrittämällä, kaikki meni aina synnytykseen asti kuin oppikirjan mukaan ja emänä se oli vallan mainio. Villis olikin kasvattajalleen yksi parhaimmista tammoista, joka nostatti myös kasvattajaansa enemmän suomenhevosihmisten tietoisuuteen.

Sukuselvitys emän puoli © VRL-14704