Jannica Holmberg & Teasdale Ileana
Laivamatka oli sujunut yllättävän hyvin. Olimme ilmestyneet kaikkien ihmetykseksi Cloudmoorin pieneen rannikkokaupunkiin Pohjois-Englantiin, jossa pidettiin esteklinikka kahden kansainvälisen valmentajan johdolla Power Pony tapahtumassa. Olin ilmoittanut mukaan Ileanan, sillä ajattelin että ponilla olisi hyvä olla kokemusta kaukaisemmasta kisareissusta ja kisapaikasta ennen loppukesän Suomen häppeninkejä nuorille poneille. Ileana ei ollut kaviollaan astunut ennen Suomen kamaran ulkopuolelle, joten odotetustikin tamma oli täynnä vauhtia ja tarmoa. Sain sen kuitenkin suhteellisen helposti varustettua ja lähdimme muutaman muun ratsukon perässä kentälle. En ollut ihan varma olivatko he tulossa meidän nuorten ponien valmennukseen vaiko muuten vain verryttelemään ponejaan. Ileanan paikallaan oleminen tuotti hieman vaikeuksia kisapaikan humussa, mutta kiitos ystävällisen työntekijän pääsin kuin pääsinkin tamman kyytiin ilman noloa välikohtausta tai taluttajaa. Vähitellen Ille alkoi rentoutumaan ja jonkin aikaa käveltyämme siirsin ponin raviin, tehtiin paljon voltteja ja ympyröitä, jotta Illen oli helpompi seurata ympäristöä, tutkia kenttää ja osallistujia. Meidän lisäksemme ei kentälle tullut kuin nuo kaksi ratsukkoa, joten ilmeisimmin he olivat valmennuskaverimme. Alkuverryttelyssä hyödynsin myös puomeja, joita oli siroteltu sinne tänne kentällä, tulimme niitä sekä suoralla uralla että hieman vinosti lähestyen, joka auttoi tammaa laukanvaihdoissa. Ne sujuivat jo suuntaa vaihtaessa melko hyvin, mutta sai kyllä olla tarkkana, että oma paino ei valahtanut väärälle puolen istuinluuta. Herkkä tamma työskenteli ennen hyppäämisen aloittamista jo hyvin rentoutuneena ja oli innoissaan, kun pääsi viimeinkin hyppäämään ja tositoimiin! Tulimme molemmista suunnista pienen ristikon ja lisäksi muutaman lähestymisen kentän keskellä olevalle isommalle pystylle. Tänään oli tarkoitus hypätä perustehtäviä ja paljon pienempiä esteitä, kuin mihin Ille oli kotona jo oppinut, joten tämä sai riittää verkaksi tällä erää.
Rose O'Brien & Penfryn Castra Rose
“Vai että kotikenttäetu...” Rose ajatteli yrittäessään pitää ilon ja jännityksen sekaisista tunteista kierroksilla käyvää poniaan uralla. Vaikka Cara oli perusluonteeltaan älyttömän viisas ja rohkea, oli se kuitenkin vasta 5-vuotias, ja nämä olivat sen ensimmäiset isot karkelot. Pony Power Jump oli kerännyt Cloudfieldin tiluksille pitkästä aikaa kunnon tungoksen ja suurjuhlan tuntua, eikä Cara voinut ymmärtää, miten tuttu ja turvallinen kotikenttä oli nyt täynnä hurjan kirjavia esteitä ja isoja kukka-asetelmia. Ei tamma parka ollut koskaan nähnyt katsomoakaan täytenä. Olihan siinä ihmeteltävää.
Rose oli erittäin iloinen siitä, ettei edessä ollut kilpailusuoritus, vaan italialaisen Marc di Bianchin esteklinikka nuorille poneille. Tosin punapäätä jännitti silti yhtä paljon, ellei jopa enemmän, olihan hänen suoriutumistaan katsomassa varmaan yli tuhatpäinen joukko. Caralle tämä oli pelkästään hyvästä, sillä harjoitus toteutettaisiin nuorten ponien ehdoilla. Tamman ensimmäiset arvokilpailustartit olisivat vasta ensi kaudella. Nyt oli siis erinomainen tilaisuus harjoitella.
Cara puhalteli kuuluvasti ilmaa sieraimistaan, kun se asteli koreasti verryttelyareenalta varsinaiselle kilpakentälle. Rose mietti, että tamma ei varsinaisesti tuntunut pelokkaalta, vaan päinvastoin niin innokkaalta, ettei se tiennyt miten päin olla. Nainen antoikin ratsunsa kävellä reippaammin, ja se sai tutkia lähemmin kaikki hienot koristeet ja oudot esineet. Uteliaisuudesta ja innokkuudesta ei ollut syytä rangaista. Esteklinikan toisena ratsukkona oli Jannica Holmbergin ratsastama 6-vuotias ratsuponitamma, jolle Cara oli jo verryttelyssä näyttänyt pariin otteeseen hapanta naamaa, ja Rose yritti pitää sopivaa turvaväliä.
Marc di Bianchi asteli kentälle ja kuuluttaja aloitti selostuksensa. Roselta meni puolet ohi, mutta nainen muisti vilkuttaa yleisöön, kun hänet ja Cara mainittiin. Nainen keräili ohjat kunnolla käteen ja istui syvemmälle satulaan. “Cara, nyt on aika unohtaa yleisö, muut ponit ja hälinä. Nyt keskitytään meihin”, Rose sanoi mahdollisimman rauhoittavasti ja taputti Caran kaarevaa kaulaa. Tamma tuntui kuuntelevan, ainakin toisella korvalla.
Saskia Neuwirth & Sahra
"Ihan hullua, et mä saan kisata tänä vuonna Power Jumpissa!" huudahti Saskia, joka oli valmistautumassa seuraavaksi esteklinikkaan. Takana oli jo kilpailuluokkien perusrata. "Ei tää oo oikee Power Jump, tää on vaan pon...", aloitti isosisko Frieda, mutta Saskia keskeytti hänet tomerasti: ”Joo joo, kyllä mä tiedän! Ei sillä oo väliä!" Sahra-poni hamusi trailerin kyljessä roikkuvasta heinäverkosta välipalaa tyttöjen jatkaessa harjausta hiljaisuudessa, joka ei tosin kestänyt pitkään. "Kato! Tuolla menee se ihana kirjava poni meidän luokasta. Olispa mullakin tollanen kirjava poni. Tai sellanen pilkullinen niinku siinä ekassa luokassa. Sekin oli ihan sikasöpö! Paitsi Sahra on kyllä ihana ja rakas ja maailman paras."
Papatus Sahran ylivertaisuudesta jatkui vielä hetken, mutta vaihtui sitten kisapaikan ihastelun kautta pohdintaan siitä voisiko perhe ostaa uuden ponin seuraavana päivänä järjestettävästä huutokaupasta. Vieressä lastensa puuhia seurannut isä Theo ei luvannut niin tapahtuvan, mutta että ainakin he voisivat mennä seuraamaan kyseistä väliaikaohjelmaa. "Okei, mä haluan muuten huomennakin sinne keppariradalle", vaihtoi Saskia taas aihetta. Frieda nosti satulan Sahran selkään silmiään pyöritellen ja mietti taas kerran, että mistä sisko sai kaiken energiansa. "Mennään, mennään", totesi Theo ja pyysi tytärtään keskittymään Sahran kuntoonlaittamiseen. "Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa." Saskia jatkoi monologiaan suitsien samalla valkoisen ratsunsa ja ojensi sitten ohjat siskolleen. "Pidä näitä hetki." Tyttö oli huomannut äitinsä ja juoksi tätä vastaan. Selvisi, että äiti oli hakenut Cloud Cafésta välipalaksi vohveleita. "Nam! Noi on kuulemma maailman parhaita!"
Herkut katosivat nopeasti parempiin suihin ja jopa Sahra sai oman osuutensa, kun Saskia sujautti sille salaa pienen palasen. Sitten kuului taas innokas lapsen ääni: "Isi, voidaanko me nyt mennä sinne verkkaan?"
Ramona Reyes & Lord Langland
Olin ilmoittautunut Langlyn kanssa Pony Power Jumpin esteklinikalle. Kilpailut olivat isoimmat mihin olin ikinä elämässäni ilmoittautunut joten jännitys oli mukana vahvasti myös ennen kilpailustarttia valmistautuessani esteklinikkaan. En ollut pitkään aikaan osallistunut kuin vakiovalmentajieni valmennuksiin ja siksi odotin innolla yhdysvaltalaisen Sofia Taylorin kommentteja. Ennen klinikkaa Langly oli tapojensa mukaan asiallinen, mutta siitä näki ihan selvästi että ison kisa-alueen hälinä ja vilinä sai sen täyteen virtaa. Noustessani sen selkään ori lähti samantien liikkeelle ja selvästikin poni oli täynnä menohaluja. Oli pakko yrittää hillitä omaa jännitystä joka selvästikin tarttui myös Langlyyn.
Elisabeth Rosewood & Ellie Cheryl HJT
Tämä oli Bean ensimmäinen esteklinikka koskaan, jonka joku muu valmentaisi häntä Ellien kanssa. Idealistinen tamma katseli aktiivisesti ympärilleen, se oli vajaan vuojen sisällä matkustellut jonkin verran, vielä se kuitenkin jännittää uusia paikkoja. Kaksikko oli rauhassa saanut treenata ennen isojen areenojen valloittamista. Pientä tyttöä jännitti kovin, äiti kannusti häntä nousemaan ponin mustaan satulaan. Hyvinhän se menisi, tyttö on taitava ratsastaja. Tätä päivää varten oli treenattu paljon, lukuisia tunteja vietetty ratsastuskentällä. Tästä kilpailusta Bea oli unelmoinut kauan ja toivonut pääsevänsä osallistumaan. Nyt he olivat täällä, Cloudfieldissä. Varusteet olivat puunattu viimeisen päälle ja uutuuttaan hehkuva valkoinen satulahuopa kiilsi ponin selässä. Ellie alkoi olla hermostunut, joten Bea ohjasi sen verryttelykentälle. Tamma vaatii aina pitkät alkuverryttelyt, toki tälle päivää ratsukolla olisi edessään esteklinikan lisäksi vielä perusradan suorittaminen. Bean isä saapui verryttelykentälle avuksi. Bea yritti saada tammaa kävelemään rauhassa, se oli kuitenkin sen verran kuumunut, että otti väliin aina muutamia ravi/laukka-askelia. Ratsukko nosti hetkeksi ravin, jotta kierroksia saisi laskettua alas edes hetkeksi ennen klinikkaa. Satulassa istuva tyttö yritti saada sitä rauhoittumaan.
Yhteinen osuus
Valmennuskeikka Pony Power Jumpiin ja nuorten ponien pariin oli ollut yllätys, mutta olin ottanut tehtävän mielenkiinnolla vastaan. Seuratessani ponien verryttelyä yritin huomioida sitä, miten ne liikkuivat ja kuinka kisapaikan äänet ja tapahtumat vaikuttivat niihin. Koska kyseessä oli nuoret ponit, ja todennäköisesti ainakin toiselle poneista tämä olisi ensimmäinen kerta isomman yleisön edessä, pidettäisiin päivän tehtävät simppeleinä. Päivän fokus ei tulisi olemaan korkeudessa, vaan enemmänkin rentoudessa, ja tämän vuoksi tehtävät suoritettaisiinkin pääasiassa yksittäisillä esteillä. Ne oli kuitenkin rakennettu siten, että niistä saatiin yhdisteltyä myös pientä ratapätkää, joten jos näyttäisi siltä, että ratsukot olisivat valmiita, pääsisivät he hyppäämään myös pidempiäkin tehtäviä valmennuksen aikana.
Jannica Holmberg & Teasdale Ileana
”Okei, Ileana näytti rentoutuneen jo ihan kivasti tuossa verkassa, joten yritetään ylläpitää sitä ja jatkaa samalla tuntumalla. Pidetään tänään esteet maltillisen korkuisena niin saadaan pidettyä tammalla hyvä fiilis tekemiseen”, kerroin samalla kun muutin hieman kentällä olevan ristikon korkeutta ja suoristin toisen puomin muodostamaan pystyn.
”Tuu oikeassa kierroksessa tähän pystylle. Voit ottaa vaikka jo tuolta toiselta pitkältä sivulta laukkaa, jotta saat askelluksen rullaamaan. Jos tuntuu siltä niin tee vaikka ympyrä ja leikittele laukan temmolla. Kuitenkin pidä huoli siitä, että laukka ei ole liian aktiivinen, sillä kääntäessäsi esteelle on tärkeää muistaa myös ratsastaa kaarre. Ja se ei tarkoita sitä, että itse lähestymisen voisi sitten tehdä kuin mikäkin päätön kana, vaan haen sillä sitä, että hyvin ratsastettu kaarre tarjoaa avaimet onnistuneeseen lähestymiseen.
”Huomasitko mitä kaarteessa kävi?” kysyin ratsastajalta ruunivoikon ponin laskeuduttua alas hypystä ja ratsastajan haettua tasapainonsa takaisin. ”Jep just niin. Tuu uudestaan ja tuolla kaarteessa, vaikka kuinka hullulta se tuntuukin, pidä paino vasemmalla. Sulla on hyvin vielä kaarteen jälkeen aikaa suoristaa oma istunta.”
”Noin! Se oli jo parempi. Tuu tää vielä kerran samalla tavalla niin vaihdetaan sitten suuntaa ja tehtävää. Ileana hyppäsi koko valmennuksen ajan todella nätisti ja tehtävien edetessä myös ratsastaja pysyi paremmin suorassa satulassa. Ennen loppuverkkaa ratsukko pääsi vielä suorittamaan pienen radan, jossa ei ollut enää mitään ongelmia.
Rose O'Brien & Penfryn Castra Rose
”Sehän näyttää käyvän kuumana”, kommentoin ruunikonkirjavan ponin ratsastajalle. ”Tulkaa samalla tavalla kuin Jannica ja Ileana, mutta tee tuolla pitkällä sivulla pari laukka-ravi-laukka siirtymää, jotta saat Caran kunnolla kuulolle. Jos tuntuu siltä, että tamma yrittää silti laukata liian lujaa, ratsasta kaarre mahdollisimman pienellä laukalla. Tässä on kuitenkin hyvä matka ratsastaa laukka takaisin ylös ennen estettä.”
Nuoresta iästään huolimatta Cara kuunteli ratsastajansa ohjeita hyvin ja ratsukko tuli esteelle todella tasapainoisessa laukassa. ”Hyvä! Tuu uudelleen just samalla tavalla. Siitä oikein näki miten meno rauhoittui ja Cara kuunteli sun ohjeita paljon paremmin. Tehään tää tehtävä vielä toisesta suunnasta.”
Vaikka Carasta huomasikin, että ympäristön yleinen hälinä yritti hakea tamman huomiota itseensä, se kuitenkin kuunteli ratsastajaansa todella hyvin. Tokihan ponitamma onnistui pari kertaa yllättämään ratsastajansa, mutta se oli odotettavissakin, kun kyseessä oli nuori poni, joka oli ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa.
”Tee sen kanssa hetki sileällä juttuja. Ei mitään hankalaa, ihan vain muutama asetus ja temponmuutos, jotta saat sen taas matkaasi”, ohjeistin. ”Noin, nyt kun Cara on taas paremmin kuulolla niin tuu tää ristikko ainakin kerran. Muista kuitenkin kontrolli lähestymisessä.”
Tehtävä tehtävältä Rosen ja Caran suorittaminen tasoittui ja nuori tamma jaksoi kuunnella ratsastajaansa paremmin. Muutos joka ponitammassa oli tapahtunut valmennuksen aikana oli todella positiivinen ja nuoresta iästään huolimatta se suoritti todella hyvällä tyylillä, vaikka tilanne ei varmastikaan ollut sille helppo.
Yhteinen osuus
Sofia käveli areenakentälle yleisön eteen hymyillen, vilkuttaen vapaalla kädellään, toisessa kädessään vesipullo. Nainen oli harkinnut aamulla vaihtavansa ylle jotain hienompaa, kenties jakkupuvun tai mekon, mutta kilpailunjohtajana toimivan ystävänsä Sonja oli sanonut, ettei tarvitse. Näin ollen brunette oli vetänyt päälleen tasan samat vaatteet kuin aina muulloinkin: tummansiniset ratsastushousut ja t-paidan. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tulee tarvetta nousta hevosen selkään. Paidaksi oli tosin tänään valikoitunut se vähän parempi tekninen t-paita eikä mikään reikäinen kotipaita.
Sofia vastaili lyhyesti ja ytimekkäästi juontajan kysymyksiin, suunnaten sitten huomionsa kolmeen kentällä odottavaan poniratsukkoon. Edessä oli siinä mielessä hieman haastava valmennus, että ratsukot olivat niin kovin erilaisia keskenään, ainakin ratsastajien osalta: yksi 8-vuotias ja yksi 11-vuotias tyttö ja kolmas olikin ihan 25-vuotias aikuinen nainen. Ympäristökään ei ollut kenellekään se ihan tavallinen treeniympäristö: tuhatpäinen katsomo ja niin hienot arvokilpailuesteet, että vähempikin hirvittäisi.
Mikä huvittava sattuma olikaan, että juuri tällä aikuisella, Ramona Reyesilla, vaikutti olevan kaikkein kylmäpäisin ja kokenein ratsu, 10-vuotias nyffiori Lord Langland. Saskia Neuwirth, se vasta 8-vuotias rämäpää, pujotteli aikamoisessa pikaravissa kimon kaspianponinsa Sahran kyydissä esteiden väleistä, ja tamma vaikutti siltä, että se harkitsi jo kovasti sujahtavansa jollekin esteelle. Kolmantena kentällä tällä hetkellä ravasi, melkein laukkasi, 11-vuotias Elisabeth Rosewood toisen kimon tamman, Ellie Cherylin, kanssa.
Sofia laittoi mikkinsä pois päältä ja viittoi jokaisen ratsukon vuorolleen luokseen. Hän esitteli itsensä ja kysyi ratsastajan nimeä, vaikka tiesikin ne etukäteen, ja kysyi samalla ponin lempinimen. Sitten nainen kysyi rutiinikysymyksensä ennen tällaisia suuria valmennustapahtumia: asteikolla 1-10 kuinka paljon jännittää, kerro hieman ratsusi luonteesta, mikä on teidän vahvuutenne, entä heikkoutenne? Toki lapsille Sofia hieman kevensi viimeisiä kysymyksiä muotoon ”mikä on kivaa ja mikä on hankalaa”. Sitten oli aika aloittaa.
Kaikki kolme ratsukkoa saivat yhdessä aloittaa yksinkertaisella, herättelevällä harjoitteella, jossa täytyi kuitenkin keskittyä ennen kaikkea ohjaamiseen. Ensin kuusi kaarevalla uralla olevaa laukkapuomia, ja siitä käännöksen jälkeen matkaa piti jatkaa pienelle pystyesteelle. Pystyesteessäkin oli kuitenkin erityinen haasteensa: pystyjä oli kaksi aivan vierekkäin, hieman eri suuntiin kaartaen, ja ratsukon pitäisi hypätä joka toisella kerralla vasemman puoleinen vasemmalle kääntyen ja joka toisella oikeanpuoleinen oikealle kääntyen. Mikäli tämä sujuisi, jatkettaisiin pystyn jälkeen pysty-okseri linjalle, jälleen kaarteen kautta.
Saskia Neuwirth & Sahra
Saskia hymyili kuin Hangon keksi liitäessään kimon poninsa kanssa puomeja kohti. Sahra selvästi tiesi mitä teki, ja tilanne oli sinänsä hyvin tyypillinen, kun lapsi saa alleen luottoponin: poni vie ja kuski nauttii. Sahra ei kokenut laukkapuomeja haastavaksi, mutta puomien jälkeen sille olikin erittäin epäselvää, minne sen olisi pitänyt jatkaa, mikä johti siihen, että poni hyppäsi muutamaan kertaan väärän esteen. ”Saskia, kuulehan tarkkaan. Nyt ollaan esteradalla. Ilman sinua Sahra ei voi tietää, minne sen pitää mennä. Nyt täytyy siis ohjata todella tarkkaan. Käännä jo puomien päällä katse seuraavalle esteelle, ja muista: joka toinen oikealle, joka toinen vasemmalle”, Sofia neuvoi jälleen napakkaa lempeyttä äänessään.
Saskia näytti siltä, että edelleen olisi tehnyt hieman mieli rallatella vain menemään, mutta keskittymisen kipinä kuitenkin syttyi pienen tytön silmiin. Ohjausmaneerit olivat hieman ylikorostuneita, mutta Sahra ei tähän tottuneena ollut moksiskaan, vaan haki itse askelmerkit paikoilleen saatuaan kuskilta tiedon siitä, kumpaa estettä haettiin. Laukanvaihto jouduttiin ottamaan lähes aina ravin kautta esteen jälkeen, mutta se ei tietenkään haitannut mitään, kun kyseessä olin lapsiratsastaja. Ylimääräinen ravisiirtymä toi myös sopivasti rauhaa parivaljakon etenemiseen.
Myös Saskia ja Sahra saivat lopulta jatkaa tehtävän pysty-okserilinjalle, kahteen kertaan kuten toinenkin lapsiratsukko. ”Nyt Saskia viimeinen keskittyminen, täytyy ohjata kunnolla, muuten eksytte väärille esteille”, Sofia kannusti napakasti, ja Saskia teki työtä käskettyä. Sahra eteni reippaassa temmossa mutta ilman liioittelua ja kuljetti pientä ratsastajaansa turvallisesti suurella areenakentällä. ”Aivan loistavaa, hyvää työtä tytöt!” Sofia kehui, ohjaten sitten Saskialle miten tehdä sopiva loppuverryttely tässä ympäristössä; takapäätyyn ravailemaan puolipitkin ohjin.
Ramona Reyes & Lord Langland
Ramona ja Langly saivat osakseen huomattavasti enemmän pilkunviilaamista, olivathan he huomattavasti kanssavalmentautujiaan kokeneempia ja tasokkaampia. Vaika toki Sofia ymmärsi, että Ramonalle tämä tapahtuma oli kuitenkin suurin koskaan, joten turhan pikkutarkaksi ei ollut tarkoitus heittäytyä. Laukkapuomit eivät tuottaneet parivaljakolle haasteita: Langly eteni hyvässä tasapainossa ja temmossa, joten askeleet osuivat kohdalle juuri eikä melkein. Matka puomeilta pystylle eteni kuitenkin hyvin pienen mutkan kautta. ”Huomaan, että keskityt laukkapuomeihin todella kovasti, ja sitten alat miettiä vasenta ja oikeaa vasta lähestyessäsi pystyjä. Sinun täytyy kuitenkin olla askeleen edellä: mieti jo ennen laukkapuomeja, oliko nyt vuorossa vasen vai oikea”, Sofia ohjeisti.
Ramona skarppasi ennakoimisen ja suunnitelmallisuuden kanssa, minkä ansiosta pienetkin virheet ratsukon etenemisestä katosivat. Sofia ohjasi lapsiratsukot aikaisemmin loppuverryttelyihin, minkä jälkeen Ramonalle ja Langlylle päästiin nostamaan korkeutta metrin tuntumaan. ”Ympäristö on vieras ja jännittävä, joten ei tavoitella maksimeita, vaan mukavaa tekemistä ja onnistumista. Saat mennä radan metrin korkeudella, ensin laukkapuomit, sitten pysty-pysty-okserilinja, loppuun lisäksi yksi bonus lankkupysty”, Sofia selitti. Ramona keräili rautiaan ratsunsa ohjia paremmin käteen ja selvästi keskittyi joka solullaan. Langlykin oli ihastuttavan hyvin kuulolla.
Ratsukko sai tehdä radan yhteensä kolme kertaa. Ensimmäisellä yrityksellä Langly hieman yllättyi lankkua ja pudotti sen, toisella kerralla pienen hipaisun takia putosi okserin takapuomi. Eteneminen oli kuitenkin rytmikästä ja tasaista, ratatempokin oli kiitettävä, vaikkei tässä nyt uusinnan vauhteja haettukaan. Kolmannella kerrall Ramona onnistui aika lailla täydellisesti ja ansaitsi Sofialta vuolaat kehut, mistä olikin hyvä jatkaa jäähdyttelemään.
Elisabeth Rosewood & Ellie Cheryl HJT
Elisabethilla ja Elliellä oli vauhtia hieman enemmän kuin laki salli, eikä tamma ihan täysin nyt ollut kuulolla. Connemara ei vaikuttanut liiemmin välittävän yleisöstä, mutta kuumana se kävi. Ratsukon matka eteni kaarrellen ja kierrellen, eikä ohjaus ihan pelannut. ”Elisabeth, nyt täytyy saada poni molempien pohkeiden ja ohjan väliin, muuten teille tulee käymään hassusti”, Sofia neuvoi napakasti, hymyillen kuitenkin, ja näyttäen kentän keskellä omalla kehollaan, miten hakea poni kunnolla avuille. Elisabeth teki kaikkensa saadakseen kuumaan poniin hieman tolkkua.
Puomikaarteella kimo kuitenkin ajautui toistuvasti aivan ulkoreunaan, melkein ohittaen viimeisen puomin. ”Kunnon puolipidätteet ennen puomeja, vaikka ravisiirtymä, ei saa missään tilanteessa tyytyä siihen, että Ellie menee sata lasissa”, Sofia muistutti, ja Elisabeth onnistuikin saamaan ratsunsa raviin, nostaen uuden laukan vasta juuri ennen puomeja. Näin puomisuora onnistui rytmikkäästi, ja ratsukko pystyi jatkamaan matkaa pystyille.
Kun puolipidätteet alkoivat mennä läpi, Elisabeth ja Ellie saivat harjoitteen sujumaan. Linja puomeilta vasemmalle tai oikealle pystylle tuli hyvin, laukat vaihtuivat ja rytmi alkoi järkevöityä. Poni oli jo sen verran hiessä poikkeuksellisen helleaallon korventaessa Brittein saaria, ettei se jaksanut enää joka väliin ehdottaa lisää vauhtia. ”Tehdään Elisabeth niin, että jatkat kerran molemmista suunnista linjalle, ja jos ongelmia ei tule, sinun valmennuksesi on siltä osin valmis”, Sofia ehdotti, ja uupunut tyttö nyökytteli hyväksyvästi. Vaikka samaan aikaan kyllä näki, että mieli olisi tehnyt jatkaa vaikka hamaan loppuun asti. Se oli erittäin tuttu tunne myös Sofialle. Ratsukko ei enää kohdannut haasteita loppuvalmennuksesta, ja Sofia ohjasi heidän vuolaiden kehujen saattelemina loppuravien pariin.